Uudenvuoden aatto on meidän perheessä jotenkin odotettu ja iloinen päivä. Aamusella anivarhain söimme sovelletun brittiläisen aamiaisen yhdessä. Piha oli kolattu yli kymmensenttisestä lumesta, talo lämmitetty, koneellinen pyykkiä jo kuivausrummussa ja aamu teki ulkosalla tuloaan.
Sillä aikaa kun otin vielä kolmen tunnit ettoset, oli vaatehuoneeseen rakennettu muutaman ilotulitteen lähtöteline ja talo loppuun siivottu.
Ainoa uudenvuoden trauma on kaukaa seiskytluvun alkupuolelta kun vietin Helsingin silmäklinikalla vuoden vaihteen. Siihen aikaan sillmäleikattuja makuutettiin mustat laput silmillä useita päiviä vaaterissa. Olin jo saanut luvan nousta ylös ja haahuilin pitkin sairaalaa uteliaana murkkuna. Tietenkin hiippailin myös päivystykseen. Niistä kokemuksista kammosin ilotulitusta vuosikaudet. En nytkään halua olla ammuskelun välittömässä läheisyydessä.
Eikä takuulla Espoossakaan kukaan olisi halunnut olla. Tämä nimenomaisen Sellon ammuskelu kolahti erityisesti koska se on tyttärieni "kulmakauppa" ja lapsenlapseni on niitä nuoria, jotka maleksivat vapaa-aikansa kauppakeskuksissa. Tässä tapauksessa Sellossa.
Indialandialaiset ovat saaneet pientä flunssanpoikasta, muuten siellä kuulemma menee mukavasti. Seurakuntasisar tilasi tutkimuksen hänelle määrätystä lääkkeestä. On siellä vähän erilainen meininki kuin täällä Suomessa. Pikku päänsärkyyn oli vävylleni myyty apteekissa tramalia ja seurakuntasisarelle sellaista troppia joka on vallan kielletty tässä maassa. Käskin olla juomatta viinaa ja kahvia sen kolmen päivän kuurin aikana.
Kun kaikki nyt kovasti tohisevat hiuksistaan, niistä jotka viihtyvät muualla kuin omassa päässä, ajattelin minäkin osallistua:
Tämä saalis tuli eilen saunan jälkeen.
Meillä hävi eilen tuttava tyttärineen ja mukana oli tyttären kaveri. Tapani Kansa ihastui tyttöön ihan suunnattomasti.
Jonkinlaista rauhanhierontaa on ollut ilmassa. Myös tämän aamupäivän päikkärit nukuttiin kolmestaan samassa sängyssä.
Ohhooh, kun väsyttää!
Näin voi pienelle kissalle käydä kun karhun kanssa painii lyö.
Varsinainen Karhunkaataja-Tytti!
Nyt puemme ulkotamineet päälle ja lähdemme ulos katsomaan vuoden viimeistä auringonlaskua. Toivottavasti keli pysyy kirkkaana, jotta iltainen kuunpimennys näkyisi.
Hyvää ja turvallista vuoden vaihdetta kaikille lukijoilleni!
torstai 31. joulukuuta 2009
Mitä ihmettä taas!!!
Tunnisteet:
arkipäivä,
kilmikonna,
kissat,
koirat,
lapsuusmuistot,
merkkipäivät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mukavaa uutta vuotta sinulle.
VastaaPoistaKiitos Rakas pian loppuvasta vuodesta kaikkineen!!! ♥
VastaaPoistaOikein hyvää yötä ja vielä parempaa alkavaa uutta vuotta 2010..!!! *halaus* (iso sellainen)
Onnellista pian alkavaa vuotta!
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta myös Liskolandiaan. Ja kiitos.
VastaaPoistaKiitos viestistäsi <3
VastaaPoistaHyvää ja rakkaudellista uutta vuotta 2010. Usko pois rakas Liskosisko, kyllä me näemme vielä jotain kivaakin tänä vuonna, jos Herra suo. t. otto-Kristiina :)
VastaaPoistaOikein mukavaa ja antoisaa vuotta myös sinulle!
VastaaPoista