Lumisateen jälkeen

Täällä eteläisessä Hämeessä on hyvin kaunista.

Viime yönä tuprutti sellaiset viisitoista senttiä puhdasta ja kaunista lunta. Hyvin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Mutta tosiaankin kaunista.

Joulupaniikkini voi hyvin ja kiristyy tunti tunnilta. Ei nyt äkkiä tule mitään syytä mieleen. Se on ihan fyysistä. Haluaisin nukkua ensi vuoteen pitkälle. Niin kuin karhut. Tai siilit.

Tässä tämän vuotinen joulusinappini:


purkki Colmans'in sinappijauhetta
neljä teelusikallista maissijauhoa
hippinen suolaa
useampi hippinen sokeria (tarkoittaa syöjien maun mukaan)
valkoviinietikkaa
jokunen tippa tabascoa tai muuta tuhtia chiliseosta
jauhettua valkopippuria
rouhittua pippurisekoitusta
kermaa
rypsiöljyä
... olikohan vielä muuta?
juu, oli:
kastikekauhallinen punaviinikastiketta jota syötiin taannoin hirvipaistin kanssa

Sitten hommiin:

Maissijauhot ja tilkkanen vettä hissuksiin kiehumaan ja saostumaan kattilaan, öljy ja mausteet perään. Tästä lähtien käsi ei saa irrota sekoituslastan varresta hetkeksikään, kaiken on siis oltava käden ulottuvilla. Sinappijauho kannattaa lisätä siivilän lävitse, se paakkuuntuu muuten ikävästi. Ja taukoamatta, mutta hellästi sekoitetaan kaiken aikaa.
Nestettä lisätään tilkka kerrallaan, kunnes sinappi näyttää mieluiselta ja nenässä alkaa kutitella mukavasti. Se kerma on siis myös nestettä.

Minulta meni tähän touhuun reipas puolituntinen.
Suurimman osan valutin kuumaan lasipurkkiin, osan jätin kattilaan kinkun kuorrutusta varten.

Tein myös vihreän salaatin vettymään:

Silppusin kokonaisen amerikansalaattipään ohuen ohuiksi siivuiksi, samoin kohtalaisen kokoisen punasipulin. Keittiön seinällä roikkuvasta basilikapuskasta nyppäsin mausteeksi itse kasvatettua basilikaa, purkista viime vuotista spicy-oreganoa, rouhin valko- ja mustapippuria, hitusen suolaa ja sokeria. Jääkaappiin oli eksynyt jokunen purkillinen kapriksia. Puoli purkillista vihreitä marjoja ravistin sekaan. Pari tuhtia kermajuustoviipaletta kuutioiksi ja sokkona sekaan. Lopuksi lirutin sitä rypsiöljyä sen verran että ainekset pääsevät mehustumaan. Oikeasti kitalakeni pitää enemmän kylmäpuristetusta oliiviöljystä, mutta sitä ei nyt ollut käytettävissä.

Tämän joulun sienisalaatti on tehty herkkusienistä. Eikä edes tuoreista. Kun taannoin sitä ystäväni ravintolaa tyhjensimme, saimme runsaasti aineita mukaan. Myös suuren herkkusienipurkin.

Valutin ja silppusin niitä pyyhekumin kappaleita riittävän määrän, silppusin myös sipulin ihan pieneksi hiutaleeksi. Lisäsin tavanomaiset mausteet: suolan, rouhitun maustepippurin (kun ei ollutkaan jauhettua)valkoviinietikan ja kerman, sellaisen alasti juoksevan. Siis kerman. Muistatteko sellaisen mainoksen jossa tunnettu kapellimestari sanoo että "jos tämä saa ruuan maistumaan hyvältä, minä lupaan..." Ja sitten se kapellimestari juoksee munasillaan johtamaan sinfoniaorkesteria...?

Tänään on vielä vuorossa viime yönä paistuneen kinkun kuorrutus: kamara tiehensä, loput eilisestä sinapista pintaan, korppujauhoja perään ja hetkeksi kuumaan (ainakin kahteensataan) uuniin, jotta korppujauho ruskistuu.
Minä lisäisin vielä kokonaisia neilikoita pintaan, mutta McGyver ei niistä perusta, joten jääköön.


Jossain välissä tuumin paistaa kinkun ruiskuoressa, mutta hylkäsin sen tylsyyksissäni.

Eilen alkuehtoolla soi puhelin. Parkkaajantien tontturouva oli onnistunut jättämään itsensä lukitun ulko-oven kylmemmälle puolelle. Onneksi älysi soittaa ja onneksi oli puhelin matkassa. Lähinaapureista ei kukaan ollut kotona, eivät myöskään ne kaksi jotka oli korotettu avaimenhaltijoiksi.

Niinpä me Eila-rouvan kanssa nautimme elävän tulen lämmöstä, Tyttikissan hellyydestä (hän on kovasti tykästynyt Eila-rouvaan) ja Velhovuoren glögistä.

Joka syntyy tälleen:

Varataan iso kattila, vähintään se kolme litraa.
Täytetään se vedellä ja laitetaan puuhellan nurkalle.
Lisätään kattilaan:
kokonaisia neilikoita, kokonaisia maustepippureita, kanelitanko, peukalon kynnen kokoinen pala kuivattua chililä, siirappia (sokeria), kuuluisi siihen oikeesti vielä pomeranssinkuortakin, mutta en pidä siitä, jätin pois.

Sitten sitä lientä kutitellaan pari vuorokautta hellan nurkalla. Kun se tuoksuu vahvasti ja näyttää paksuuntuneen, se on valmista tiivistettä jota sopii lisätä mehuun tai punaviiniin.

Edit Piaf muistuttaa siitä OIKEASTA glögistä jonka ohje löytyy täältä.
Tämä äskeinen on sellainen halpis-köyhistelyversio, mutta hyvää sekin)

Me eilisehtoolla lisäsimme sen punaviiniin, kuumana tietenkin, ja nautimme ilman tykötarpeita, siis niitä manteleita ja rusinoita. Niitäkään ei ollut.
Mutta kyökki tuoksui mukavasti joululta.

Eikä tästä taida mitään joulua tulla. tämä aamupäivä on jo mennyt itkeskellessä, mikä hyvänsä on taas kelvannut syyksi. Niin kuin patterien loppuminen näppiksestä. Sekin oli olevinaan henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan.

Mutta onhan huomenna uusi päivä. Viisas nainen oli tuo Scarlett O'Hara.