Joulutrauma

Joku taannoin ihmetteli joulutraumaa.

Oikeastaan tämän asian käsittely kuuluisi tuonne vainajien puolelle. Mutta kun olen siirtänyt sen luettavuuden kutsuvieraille enkä ole sinne kutsunut ketään, se ei taida olla hyvä paikka vastaukselle.

Joulu on hengellisesti minulle tärkeä aika. Kuten kaikille kristityille. Vapahtajamme syntymäjuhla.

Onnettomuudekseni joulut ovat olleet elämässäni kaikkea muuta kuin vapahtavia. Voin sormillani luetella elämäni onnelliset joulut. Eikä samaa sormea tarvitse käyttää kahta kertaa.

Lapsuuteni jouluista en paljoa muista. Joitain pelottavia joulupukkeja sieltä täältä.

Sitten kun lapsuuteni loppui, kuusivuotiaana, alkoivat todella pelottavat joulut. Koskä kyseessä oli johtajaopettajan perhe, oli joulujenkin oltava arvon mukaiset. Kaiken piti olla valmiina joulurauhan julistukseen mennessä. Yleensä ensimmäiset riidatkin oli käyty siihen mennessä. Ja ensimmäiset selkäsaunat.

Vihanpito jatkui pitkin aattoa, Väliin käytiin saunassa, luettiin jouluevankeliumi, syötiin, jaettiin lahjat ja tapeltiin. Kaikki vuoden aikana koetut vääryydet kaivettiin pöydälle. Siinä saivat osansa niin lapset kuin aikuisetkin. Sitten kun oli ne asiat hoidettu oli aika ryhtyä aattoillan rentouttavaan viettoon: koko iloinen ja onnellinen perhe kokoontui vietä iltateepöytään korttipelien tiimoilta. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... En muuten osallistu minkäänlaiseen pelirinkiin tänäkään päivänä.

Kun lapset olivat pieniä hoitelin joulut vuorollani silleen autopilottimenetelmällä. Onneksi Anoppi I Suuri tuli usein avuksi ja otti jouluhässäkän hoitaakseen, jouluihminen kun on. Ja arvosti omaa joulupaniikkiani.

Vaikka vuosien varrella on ollut monia miellyttäviäkin joulunaikoja, ei peruskammoni ole niistä laantunut. Edelliset kuusi joulua, ennekuin McGyver minut keräsi talteensa, olivat juuri sellaisia perushelvetillisiä sessioita, joita valitettavasti on monessa perheessä. Kaikki laitetaan ja koristetaan viimoisen päälle. otetaan vähän punssia, käydään aaton hartaudessa näyttäytymässä seurapiireille, ja joinakin vuosina jo ennen kirkkoretkeä oli silloinen anoppi niin perseet olalla että parhaimmillaan oli kurat pöksyissä kirkonpenkillä. Kiusallisinta tämä oli niinä vuosina, jolloin oli "päätetty" mennä perhehartauteen, jossa pitäjän siloposket oli puunattu ja kammattu esittelykelpoisiksi.

Ja kun lopulta oli kompuroitu vainajat ja niiden kynttilät kohdilleen, alkoi se varsinainen helvetti. Kotiin (lue anoppilaan) päästyä alkoi naapurien tulva. Ja punssia tuli ja sitä juotiin kaksin käsin. Kaikki. Minäkin ensimmäisenä vuonna, kunnes tajusin jujun, ja vietin raittiina seuraavat joulut. Koska olen baarimestari ja pitoemäntä evp, lankesi luonnostaan minulle joulupöydän loihtiminen, kattaus ja sen sellainen.

Anoppi kunnon hämäläisenä maatalon emäntänä oli etukäteen tehnyt kaikki säädylle sopivat jouluherkut. Jotka olivat totisesti herkkuja. Kaikki leivinuunissa paistettuja. Kuusi haettiin entisen avomiehen kanssa omasta metsästä ajoissa muotoutumaan ja se kannettiin sisään ynnä koristeltiin, jos joku vielä siihen kykeni. Minä en sitä koskaan tehnyt, joten oli jouluja, jolloin kuusi kökötti salin nurkassa nakupellenä.

Jotenkin minua jäi harmittamaan ne joulut. Kaikki ainekset olisivat olleet kohdillaan. Tunnelmallinen toista sataa vuotias torppa. Lintujen joululyhteet. Elävät tulet pihalla ja sisällä.
Silti ne vaan vahvistivat joulukammoani.

Tässä talossa ei ole vielä mitään jouluun viittaavaa. Kynttilöitä ei lasketa, koska niitä poltetaan aina pimeänä vuodenaikana. Tai on, saapuneet joulukortit ovat vallanneet oman paikkansa.
Tähän taloon tulee vaatimaton joulu, mikäli lehteni kasööri maksaa marraskuun palkkiot ennen joulua. Jollei maksa, ei tule joulua.

Ai että miksikö en ole säästänyt joulukuun eläkkeestä joulurahaa? Siksi että kun ensin maksan ulosottoon yli kaksi ja puolisataa euroa niitä viimeisiä konkurssin jälkeisiä velkoja, sähköt, vedet, lämmityksen, netti- ja puhelinkulut, edellisen kuukauden matkat ynnä sen kuukautisen punaviinipönikkäni, ynnä käyn kuukausikaupassa (pesuaineet, vessapaperit, sulakkeet, shampoot, kissojen ja koiransafkat sun muut sellaiset kuten kuivamuonat), onkin eläkkeeni käytetty. Yleensä siihen menee juuri se neljä päivää, joiden aikana eläkkeeni tulevat. McGyver maksaa vuokran ja loput hankinnat, mihin työttömän peruspäiväraha piisaa.
Siksi en ole säästänyt joulurahaa.

Tänä vuonna minulla ei kuitenkaan ole sitä vuodenvaihteen paniikkia. Kaikki on hoidettu. Aapo kevensi Heimonpäivänä yleensä alkavaa ahdistusta. Tänään en ole pukenut päälleni. Istun koneella uimulissa ja villatakissa. Olen itkeskellyt kaiken päivää. McGyver kävi äsken halaamassa ja sanoi jo odotelleensakin joulupaniikkiani. Ja vakuutti että kaikki menee tänäkin vuonna ihan hyvin.

Koska Aapo ei ole vielä lähettänyt omia kuviaan, saatte tyytyä näihin:

Aulis Gerlander kävi sovittamassa uutta slipoveriaan. Koko oli passeli, joten virkkuukoukku käteen ja reunojen viimeistelyyn. Roosa tutkii käden jälkeä tarkoin, ja vissiin vähän kateellisenakin...

Ottotyttäreni Pikku-Jaana on kovin suosittu koirien keskuudessa.