Perjantai 13. päivä

Tänään opin ainakin sen että kolmea merkkipäivää en enää ikinä raportoi neljän tunnin sisällä. Kahvikin oli joka paikassa kuumaa ja vahvaa, ei tullut edes sitä kauneushyötyä.

Onervan synnytys etenee - tai siis, ei etene mitenkään suotuisasti. Eilinen suru oli liki tunnin mittainen ponnistus, joka oli päättyä emon kuolemaan. Voimat loppuivat vähitellen ja kissa meni ihan luuttomaksi, silmät kääntyivät nurin. Pennusta näkyivät vain kasvot. Oli tehtävä pikapäätös siitä kumpi pelastetaan vai menetetäänkö molemmat. Pentu vedettiin ulos väkivalloin. Se oli paljon isompi kuin se ensimmäinen. Ja nyt pelottaakin, kun siellä ilmiselvästi tuntuu olevan ainakin yksi tähteellä.

Onerva tietenkin etsii pentujaan kaikkialta ja eilen hän lopulta vakuuttui siitä että Roosa on ne vienyt. Että osaa puolitoistakiloinen kissa olla pelottava ja suuri, kun se hyökkää koiran silmille kuin itsemurhapommittaja. Ne on siis pidettävä toistaiseksi tiukasti erillään toisistaan. Onneksi on iso talo ja monta suljettavaa ovea. Väliin saa tarvittaessa oikein ilmalukkoja.
Aika hurjaa.

Viikonlopun täydennykseksi viime yönä perhetuttumme (mies) menehtyi tulipalossa taloonsa. Avovaimo oli jo varhemmin muuttanut kokonaan pois talosta toisen koiran kanssa. Liikaa viinaa, työttömyyttä, sairautta, säännöllistä rattijuoppoutta ja seurauksena roisia väkivaltaa. Viisas avovaimo.

Taidan ottaa toisen eläimen mukaani yläkertaan ja yritän vähän nukkua. Olemme näistä jutuista molemmat aika poikki.

Liskolandia vaikenee toviksi.

Pitäkää huolta...