Viime yönä ennen kahta synnytettiin ensimmäinen pentu-polo. Polo sikäli että se ei näyttänyt kovin terhakalta, eikä emokaan siitä kovin kiinnostunut ollut. Vähän nuoleskeli sitä jälkeisten siivoamisen ohella, muttei ohjannut tissille eikä mitään sellaista.
Kuolihan se pikkuinen.
Olen ja McGyverkin on, sellainen eläinrakas ettei kummallekaan tullut mieleenkään ryhtyä kissatainta elvyttelemään. Kyllä kissaemmo itse tietää kannattaako vajavaista lasta ryhtyä hölväämään vai ei.
Pahastuin aikoinaan koiria pennutettaessa siitä väkisin elvyttämisestä silloin kun emo pyrki liiskaamaan jonkun pennun hengiltä. Mutta kalliin rotukoiran kanssa oli vissiin erilaiset moraalit käytössä...
...mutta nyt me mennään Onervan kanssa pusaamaan seuraavaa pentua...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaikken edelleenkään kissa-ihminen ole, niin voi surku kumminkin.. :( Parempaa onnea seuraavien kanssa!!! McGyverille terkkuja! Molemmille, tai kaikille, halauksia! ♥
VastaaPoistaVoi pientä. Meidän tyttönen, kun synnytti niin ei oikein tiennyt mitä pennuille pitäisi tehdä. Tuli vaan hakemaan mua katsomaan, millainen kasa sinne sohvan alle oli tupsahtanut. Onneksi pentujen isä oli valveutuneempi ja hoiti pennut äidin ensijärkytyksen ohi. Hyvä äiti siitä tuli. Kissoillakin oli hienosti tasa-arvoiset hoitovuorot. :)
VastaaPoistaMutta samaa mieltä kuitenkin olen, ettei väkisin tarvitse elvytellä, jos emokaan ei sitä tee. Montakos pentua tuli?
Oi, teillä on vauvoja. Ihanaa! (huomaatko tehokkaasti hyppään ikävän asian ohi, vaikka samaa mieltä kanssasi olenkin)
VastaaPoistaHengessä mukana täällä!
VastaaPoistaVoi :(
VastaaPoistaNyt kiireen vilkkaa meitä varjelleet suojelusenkelit sinne Onervan luokse! Hengessä mukana ollaan.
Mikähän siellä on nyt tilanne??
VastaaPoistaMitä kuuluu?
VastaaPoista