Aerobiologian laitos osa II

Tällä kertaa taitaa olla niin että ennustukset pitävät kutinsa.
Pah.

Tuo taannoinen takatalviyritelmä toi hetken helpotuksen, mutta nyt alkavat sääennusteiden lämpötilat olla sillä mallilla että ne kirjoitetaan punaisella. Ja tuulee etelästä. Se tarkoittaa väistämättä sitä että loputkin Baltian ja muiden siitepölyistä tulevat tänne pohjolaan vapaamatkustajina täydentämään omien leppien kukintaa. Väliaikakahvit ne nauttivat minun nenässäni. Ja silmissä. Ja korvissa (tuntuu siltä).

Siis että tänä vuonna tulee ponteva koivukevät. Silleen ovat ennustaneet.

Siitä huolimatta Liskis nauttii elämästä ja sopusuhtaisesta kiiruusta.

Tänä vuonna Lopella täytetään kilvan tasavuosia. Tänä vuonna tehdään uutta. Tänä vuonna on myös kunnallisvaalit. Silloin lokakuussa.

Niistä kunnallisvaaleista tuleekin mielenkiintoiset. Vielä tällä hetkellä on havaittavissa jonkinasteista epäröintiä ehdokkaaksi asettumisessa. Kaikissa puolueissa.

Liekö syynä osittain tämä Virkkusen vetämä kuntajakouudistus, joka hämmentää pitkin Suomenniemeä, vaiko kokonainen uskonpuute vaikuttamisen voimaan.

Minä olen kyllä oman ehdokassitoumukseni ja hyvissä ajoin jättänyt puolueelleni. Sen verran mielenkiintoisia on tulollaan ja sen verran minulla on tietoa, taitoa ja osaamista että haluan olla mukana kehittämässä itsenäisen Lopen elämää, vaikka sitten suuremman kuntayhteisön osana, jos niin harkitaan hyväksi.

Pääsiäinen meni. Uskonnollinen puoli jäi vähemmälle, vain hiljaiseen rukoukseen keskenäni. Muutoin mennä veuhtasin pitkin pitäjää, jollei nyt ihan konkreettisesti, niin ainakin mielessäni.

Pitkäperjantaina nautittiin McGyverin kanssa kuplivat hänen syntymäpäivänsä kunniaksi ja loppuehtoona tein patonkeja ynnä sämpylöitä. Niitä mustikkajuttuja ja suppilovahveropatonkeja.  Ne syntyvät muutoin samalla repsetillä, mutta mustikka-pellavarouheen sijaan mylläsin ihanassa messinkimorttelissani (kiitos Stansta!) kuivatuita suppiksia rouheeksi ja jauhoina käytin enemmän ruis- kuin vehnäjauhoja. Ja tietenkin neljänviljanryynejä. Nam.

Näitä sitten arvottiin muiden ahkerien vassarien leipomusten kanssa Lankalauntain markkinoilla Lopen torilla  silloin lankalauantaina.

Ja itse markkinapäivä meni tavanomaiseen tapaan kuntalaisten kanssa seurustellen. Miten meidän teltalla onkin aina niin runsas yleisö? Varmaan siksi, että meillä on aina annettavaa. Joko maukkaita leipomuksia kahvin kera tai kuuntelevia korvia ja vastauksia kuntalaisten kysymyksiin. Ja taas vieraanamme oli kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen, joka oli teltallamme kertomassa kunnallispoliitikon työstä ja kokemuksistaan tässä.

Rohkea ja suoraselkäinen Aino-Kaisa otti tyynesti hymyillen vastaan myös koko hallituksen toimintaa koskevat suorasanaisetkin moitteet. Ja koska A-K oli ainoa kansanedustaja joka paikalle uskaltautui (muilla alueen edustajilla oli "kiireitä") hän sai kantaakseen muidenkin puolueiden temppuilut.

Ennen pääsiäistä kävin myös teatterissa.
Tarkemmin sanoen kävin Lopen Teatterin harjoituksissa Sajaniemen Taidemäellä.

Ensi kesän näytelmän treeneissä oli jo esimakua tulevan kesäkauden hauskuudesta, jota Timo "Tinke" Tirrin ohjauksessa työstetään. Tohvelisankarin rouva on taattua Maria Jotunia. Tinke on näytelmän sovittanut erityisesti omaan teatterimonttuumme ja muutenkin muokannut käsikirjoitusta nykypäivään istuvaksi, mutta noudattaen tarkoin alkuperäistä aikaa ja henkeä.

Näyttelijät, ts. loppilaiset teatteriharrastajat, nauttivat silminnähden uudesta näytelmästä, joka on taas perinteistä kesäteatterikauraa viimevuotisen ELMO-näytelmän jälkeen. Tämä Jotunin teksti vaatii näyttelijältä paljon. Vuorosanoja on runsaasti ja näyttelijän osaamisella on suuri merkitys näytelmän paikon hulvattomissa kohtauksissa.

Ainakin harjoituksia oli tiistai-iltana hauska seurata. Ne lupasivat nautinnollista teatteri-iltaa kesällä Sajaniemen Teatterilla.

 Suru-uutinen Justuksen kuolemasta on kiirinyt Juulian ja Karoliinan korviin, mutta myös emäntäpiika Riikka on ollut toimelias ja leipaissut kermakaakun, jota toisilleen kateelliset ja ahneet naiset syövät kilvan.

Vaan nyt ei auta enempää lörpötellä. Odottelen sähköpostiin tietoja lauantaisista arpajaisvoitoista, jotta pääsen jatkamaan kirjoittamistani. Tämä viikko on viedä voimat jo ennen alkamistaan. Joka päivälle on jotain menoa aina lauantain chartejulhaan asti. Leijonapesueemme viettää virallisesti toista charteriaan ( muualla puhutaan vuosijuhlasta) ja tällä kertaa me vietämme päivän ulkoillen siellä Kalamajalla.

Siihen asti, heippa!