Terveen paperit ja kevään kiireitä

Tässä on ollut jo muutama aivan loistava päivä!

Ensinnäkin korkeapaine on sillä mallilla että mitään paikkaa ei juurikaan kolota ja pakkasta on silleen sopivasti, että voi ulkoilla ihan kivuttomasti astman häkeltymättä. Ihanaa!

Toisennakin, olemme hiljaksiin toipuneet viime viikkoisesta tragediastamme. Onerva on vielä vähän säröillä ja etsii vauvojaan kaikkialta, mutta muutaman päivän viiveellä - joskin auttamatta liian myöhään - noussut maitokin on vetäytynyt emmekä sortuneet minkäänlaisiin utaretulehduksiin. Rauha on palaamassa maahan.

Kävin viime viikolla  labrassa. Otti täti sujuvasti muutaman putkellisen elämäneliksiiriä, joista sitten viisaammat jalostivat määrätyitä kokeita läärin ihmeteltäviksi.

Sain toki moitetta siellä labrassa. "Nämähän olisi pitänyt ottaa maaliskuussa!" loihe tippaiita lausumaan ja minä siihen että en minä nyt joka vuosi jaksa täällä rampata; olisi näytteet pitänyt liruttaa VIIME vuoden maaliskuussa, olivat määrätyt vuoden 2010 marraskuussa...

Tänään sitten kävin läärin ihmeteltävänä koetuloksineni.
Oli harvinaisen sujuva käynti, aikaa tosin meni sellaiset kolmevarttia, mutta tunnelma oli ystävällinen ja sain tosiaankin terveen paperit. Noh, en nyt ihan, mutta kaksi lääkettä jätettiin tykkänään pois, vaikka niiden piti olla elinkautiset. Kilppariarvot olivat yli kahden kuukauden thyroksiinitauon jälkeenkin vallan normaalit ja kolesterolilääkityksestä luovuttiin yhteisymmärryksessä muuten vain. Sydänfilmin puutetta lääri paheksui, mutta mistäs minä sen olisin noitunut siihen hätään, eipä ollut edeltäjä määrännyt.

Myös vaivanani olleet maksa-arvot olivat vähin erin lasketelleet lähemmäs lääkärikirjan ohjeistusta, siitä sain kehuja. Leukkarit olivat koholla, 17,8, mutta sanoin että noilla lukemilla en viitsi edes kulmakarvaa kohottaa, kas kun atoopikolla/reumaatikolla ne on aina vähän hujan hajan, ne arvot. Myös GT ja punasolujen erilaiset mittausarvot olivat säädyllistyneet sitten edellisen käynnin. Se puolestaan johtuu siitä että alkoholinkulutukseni on vähentynyt luonnollisia teitä mukavasti. Maistuu, mutta ei ole tarvetta ylen määrin viinan kanssa lotrailla.

Paino paholainen on aina vaan yli äyräiden. Sen kuusi kiloa sain hukattua tiukalla karppaamisella ja vaikka olen monipuolistanut ruokavalioni, on paino ennallaan. Ei siis noussut takaisinkaan. Se on ihan hyvä.

Mitäs vielä? Niin, hemoglobiini on ihan hirveä. 157. Sama kuin pituuteni. Lohdutin lääriä että se on sukurasitus, ihan niinkuin kaksoisleuka ja tiheät luut. Kelpasi selitykseksi, kun vielä todettiin että vaihtarit on siinä mallissa ettei menstruaatio verota kovasti verta. Enää vuosikausiin. Tulipa muuten mieleeni että vaihdevuosivaivoista kärsin, koko lähipiirini kärsi lähes kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta! Sellaista kun tuumii etukäteen, tuntuu aika kuolettavan pitkältä. Mutta ohi tuntuu se vaihe elämästäni viimein olevan. Kaikkine oireineen, hikoiluineen, kiukkuiluineen kaikkineen. Kiitos siitä!

Päivitettiin sitten kaikki reseptini samalla istunnolla. E-resepteiksi. Tällä kertaa ei tarvinnut kinata mistään vuosittain uusittavasta "siltävaralta"-reseptistä. Kiltisti uusi lääri kaikki erilaiset antihistamiinit, kortisonit, tramalit sun muut, mitä saattaa eri vuodenaikoina tarvita pieni monisairas keski-ikäinen rouva. Uskoi suosisti että kun ihminen on harrastanut muutamia perussairauksia elinkautisina yli puoli vuosisataa, se sama ihminen osaa ihan itse arvioida lääkityksen tarpeen niiltä osin.

                          
Nyt kun terveydentilani on selvitetty hyväksi aikaa eteenpäin. voin vallan hyvin omintunnoin puuhastella kaikkea kivaa koko kevään. Ainakin niin pitkään kunnes tuuli kääntyy ja minulle käy kuin Maija Poppaselle tai Vianne Rocher'ille, tiedättehän sille, joka tuli ja perusti Pienen Suklaapuodin Joanne Harrisin kirjoissa.

Nyt juur kehitellään kasaan Naistenmessuja, Naistenpäivän tapahtumaa muotinäytöksineen ja sen sellaisineen tänne Lopelle, -liäisiin tarkemmin ottaen. Tällaisesta puuhastelusta tykkään ihan hirmuisen kovasti. Nam.
Naarasjeijonien kanssa sitä tehdään ja mukaan on tulossa hienosti väkeä sekä esittelemään tuotteitaan, tarjoamaan palveluitaan ja illan kruunaa oikea muotinäytös, jossa MaijaStiinat esittelevät alueen suunnittelijoiden luomuksia.

Huhtikuussa on sitten vuosijuhlamme vuoro. Ajattelin, ja ajatukseni hyväksyttiin, viedä leijonapesueemme metsään. Meillä on täällä Lopella hurmaava kämppä, entinen metsäkämppä Kalamaja. Siellä vietämme tämänvuotisena charterjuhlanamme mukavan lauantaipäivän tavanomaisesta iltapukupippaloinnista tykkänään poiketen. Aah!

No, onhan tässä pari muutakin pikkujuttua saatava valmiiksi ennen noita, mutta tuntuu niin ihanalta että pitkän matalapaineen jälkeen olen taas voimani tunnossa. Ja aion nauttia tilasta kaksin käsin.

Siihen asti kunnes tuuli kääntyy...