Vieras, jota ei voinut laskea sisään

Voi, voi sentään. Äsken sisään pyrki odotettu vieras, mutta en voinut laskea ovea pidemmälle kun McGyver oli saunanraikkailla unosilla.

Se oli mies. Yhden kohdakkoin unholaan jäävän ammattiryhmän viimeisiä edustajia. Hamusi näyttävästi taskustaan muovikorttia, jolla todistaa asemansa liikkuvansa luvallisilla asioilla. Tuttukin mies, olemme usein rupatelleen ovenraossa yli viisitoista vuotta. Aina silloin tällöin.

Joko hokasit, kenestä oli kyse?

Aivan oikein!

TV-lupatarkastajahan se.


Olemme jo pitkäään McGyverin kanssa odotelleet miestä käymäselle, jotta voidaan se sisälle kutsua ja näyttää mainio huushollimme, jota ei tarvitse  minkään kotijumalan rajoituksin sisustaa. Mutta kun se mies oli sohvalla kuorsaamassa, en tohtinut herättää edes näin tärkeän vieraan vuoksi.

Ei se tarkastajaukko minua uskonut, että ei ole vastaanotinta. Sanoi selvästi kuulevansa telkkarin äänen. - Ehei, ei se ole telkkari, se on radiosuomi, josta kuuntelen laulavia puhelinlankoja. Vaikka juur silloin sieltä kuului merisää...

Oman osani olen tehnyt tulevan presidentin valinnan suhteen. Valitettavan vähän osallistunut kampanjointiin, tuskin nimeksi. Nyt ei auta kuin jännityksellä toivoa että kansa osaa valita viisaasti ja koko maamme tulevaisuuden kantilta oikein.

Meillä on ollut muilta osin rauhaisaa, mutta eläinrintamalla oli tovin sydämentykytyksiä aiheuttanutta tilannetta. En niistä nyt enempää raporteeraa, muistettehan sen vainolaiseni? En tahdo enempää säröjä tänne. Nokkelimmat kyllä arvaavat mistä oli kyse ja ne jotka ovat kanssani tuolla toisaaalla sosiaalisessa mediassa tekemisissä, ovat niinn ikään perillä tilanteesta. Murheellista, mutta sellaista elämä on.

Tällaista pikaista tänään, ehkä seuraavaksi taas jotain muuta. Pysy linjoilla.