Nuoret on nii-in taitavia!

Taas vähän väsyttää. Mutta nyt se väsymys johtuu huojennuksesta ja toki pikku jatkoista eilisten liverokkien jälkeen.

Kapakkamme täyttyi jo puolenpäivän jälkeen elektroniikasta, piuhakeloista, lihalaatikoista ja kaiuttimista, säätöpöydistä ja mikserin apuvoimista kun kolme bändiä roudareineen viritteli kamojaan lauteille ja soundeja korvanmukaisiksi.

Vähän alkoi jengiäkin jänskättää, sehän kuuluu asiaan. Pieni adrenaliinipöhäys varmistaa hyvän lopputuloksen. Ja se kyllä tuli todistetuksi eilen.

Juttuhan meni silleen että kyseessä oli näiden nuorten bändien ensimmäinen ravintolakeikka, oikeassa ympäristössä ammattilaisen mikserin kanssa. Valoineen ja savuineen. Meillä täällä Lopella on sitäkin osaamista ihan huipputasolla. Rintaluoman Sepi teki yhdistyksellemme sellaisen tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

Rintaluoman Sepikin hytkyi säätöjensä parissa jykevän rockin tahtiin.

Joskus ujous vaivaa miestä rohkeaa. Pippaloiden nuorimmaiset pitkän tohkaamisen jälkeen lopulta melkein täysilukuisena ryhmänä tokenivat lavalle ja playbackna vetivät kaksi 14-vuotiaan Aaron tekemää, siis säveltämää ja sanoittamaa kappaletta. Myivät siellä keikalla tuoretta levyään, rAiTiStA MUSAA. Nämä pojat ovat Varatien koulun oppilaita ja se levy, äänite on menneen lukuvuoden musiikinopintojen tulos. Ei huonoja biisejä ollenkaan, ketterä sanoitus ja mielenkiintoinen sävelmä, toki siitä paistoi nuoruus ja hentoinen kokemus, mutta upea suoritus yhtä kaikki.

Vaan päästiin sitten ihan asiaan. Osasin toki odottaa kunnon kamaa, nuorten, varsin tuoreiden bändien covereita ja monia omia kipaleita. Pakko on tunnustaa että silti yllätyin ihan niin että väliin nousivat hiukset pystyyn. Kirjaimellisesti, samoin käsivarsien karvoitus sojotti ilmassa kuin siilillä. Kaksi näistä bändeistä osallistui tosiaankin taannoin Ääni &Vimma katselmukseen Helsingissä.

Tässä revitään uuden aallon suomalaista heviä. Myös Hämeenlinnalaisen Prometheanin biisit olivat suurimmaksi osaksi omaa tuotantoa.

Jo soundcheckin alussa muistin, mitä olin unohtanut, KORVATULPAT! Parilla valvojalla oli omat matkassa, mutta yleensä olen pitänyt tapana ripustaa sisääntuloon tulppapussin vapaasti käyttöön. Itse en voi korvatulppia käyttää, menee tasapaino. Samasta syystä ei luonnu esim. handsfreen käyttö. Se on niitä halvauksen seurauksia sekin.

Nämä pojat vetivät lähes puolentoista tunnin setin. Putkeen. Mukana oli niin klassikkocovereita kuin omiakin. Settiä elävöitti pari akustista pätkää, hienot tulkinnat Bob Dylanin ja Neil Yongin biiseistä. Hengästyttävän taitavaa, Crazy Riders!

Kyllä näitä on kiva järjestää ja nähdä onnistunut lopputulos. Meillä on täällä Lopella ollut ammoiset ajat tapana järjestää SUURIA nuorisotapahtumia SUURELLA rahalla. Ja kun pettymys on myös SUURI kun tapahtumaan ei saavu likikään odotettua määrää nuoria, lyödään taas hanskat tiskiin ja muristaan että "turha sitten on kitistä, kun järjestetään eikä tulla!" Näihinkin karkeloihin myytiin 31 lippua. Oltiin varauduttu puoleen sataan, lippuja varasin varmuudeksi sata.

Vaan minäpä olen sitä mieltä, ollut täällä ollessani aina, että aloitetaan matalalla profiililla ja toistetaan tapahtuma useampaan kertaan. Silleen lähtivät Pizzaa ja Poppia -karaokekisatkin aikoinaan käyntiin, vuosi vuodelta mukaan tuli aina uusia nuoria. Nythän niitä järjestän pari kertaa vuodessa. Ravintolassa.

Minulle oli ilo nähdä kuntamme vapaa-aikapäällikön viihtyvän pitkään bileissämme ja lopulta hän oli sitä mieltä että näitä lisää! Minä tietty olen samaa mielta ja niin ovat herra ja rouva Catiscakin. Niin että syksymmällä sitten uusiksi!

Sitä ennen on tietty tehtävä vähän töitä ja pidettävä ipanoille ne karaokebileet ja koulujen alkutietämille ollaan tuumittu mopojen ST-ajoja. Tulkaa vaan mukaan, nuorten kanssa on oikeesti ihan mielettömän hyvä tehdä juttuja.