Vappua vartoillessa

Edit Piaf: Hui kun siltä tulikin pitkä postaus! Koittakaa nyt vaan jaksaa loppuun asti.



Juu, kiitos kysymästä, pääsiäisenaika meni oikein mukavasti. Iida ja Mary visiteerasivat pitkäperjantaina, mutta koska Mary on pannut itsensä viroituskuurille Aaposta, ei nuorta herraa päässyt pussailemaan. Vieroituskuurihan tarkoitta tässä nimenomaan äidin vieroittamista normielämään ja Aapon totuttamista itsenäisiin kyläreissuihin. Hyvä tyttö.

Lankalauantai puolestaan hurahti markkinoilla sekä poliittisena eläimenä että toimittajana. Siihen senttarinhommaan menikin valtaosa pääsiäisen vietosta. Kun se tämän viikon läpykkä on täysjako ja teemaltaan puutarhavoittoinen. Ja kukapa niitä ennakkotöitä vaativia juttuja muu kuin minä...

Mitähän sunnuntaina tulikaan... aaa, ai niin oltiin Sirkkaystävän luona pihakatselmus-, syömä- ja juomakylässä koirinemme kaikkinemme. Roosa nautti Sirkan isosta puutarhasta ja intoutui paikoin jopa ottamaan muutaman kymmenen juoksuaskelta. McGyver puolestaan makoili saunanlauteilla useaan otteeseen hautomassa itseään, niin ruumista kuin mieltä. Mutta maanantaina oli krapula. Sekä Sirkan oivallisesta aroniaviinistä että pitkästä auringossaolosta.

Onerva-ystävä, muinoinen opiskelutoveri höökäsi myös maanantaina kylään. Tehtiin vähän työhakemusta ja ansioluetteloa. Hänelle. Minä kun "osaan kaiken ja olen niin auttavainen että...!" Arvatkaa vaan koska viimeksi olen töitä hakenut edes itselleni, saati laatiut mitään luetteloita, CV:stä puhumattakaan. Aika näyttää saiko rouva hakemansa paikan.

Ehtopuolella vielä yksi ottopojista pyyhälsi sielunhoitoon. Hörpättiin pari olusta ja pojat jatkoivat maailmankaikkeuden parantamista kun minä kumouduin maate ja umpiuneen.

Tiistai valkeni aurinkoisena, niin ukona kuin päänikin sisällä. Enpä heti osaa muistaa koska kirjoittaminen on ollut niin hauskaa ja helppoa kuin tällä viikolla. Eilisiltana tuli vielä pikakomennus valtuustoon raportoimaan hyväksyttävää osayleiskaavamuutosta ja päätöstä suhtautumiseen varsin mielenkiintoiseen sote-yhteystyön hoitamiseen, kun naapurikaupunki Riihimäki valtuustonsa toimesta ilmaisi päätöksensä irtautua kolmisenkymmentä vuotta toimineesta terveyskeskuskuntayhtymästä (=kuntatyhmästä). Lukekaa kuulkaa loput huomisesta paikallislehdestä. Jos se ei tule kotiin, tilatkaa. Nimellä sen tiedot löytyy googlesta. (Tai tästä linkistä, jossa on nettimalli viikon 17 pääsivusta.)

Tänä aamuna painoin hyvissä ajoin nappia viimeisen jutun lähettämiseksi ja olin valmistautumassa pikaiseen haastatteluun ensi viikon numeroon, kun kävi ilmi että kylän yksi pizzeriakin meni täyttämään vuosia ja niille oli luvattu haastattelujuttu juurikin tähän nimenomaiseen lehteen. Olin sen kyllä jossain vaiheessa hatarasti rekisteröinyt, mutta en missään nimessä ollut pannut mihinkään muistiin, varsinkaan kalenteriin. No, hoppu tuli, niin tuli juttukin tehdyksi puhelimitse. Paikan omistajan veli ystävällisesti rupatteli kanssani asioista kun itse omistaja kovin huonosti suomenkieltä taitaa. Kosovon albaaneja ovat molemmat. Mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Niin kuin kaikki tuntemeani Kosovon albaanit ovat tähän mennessä olleet.

Aikanaan pääsin keikalta ja kävin kaupassa ostamassa neljä purkkia olutta aikomuksenani ryhtyä konttaamaann pihamaallani. Jossain välissä pääsiäisen pyhinä olin ehtinyt leikata pensaat ja haravoida niiden alta löytyneet ryönät sivummalle odottamaan huoltoyhtiön roskalavaa. Meininki oli siis täydentää tätä projektia, kunnes katse osui kalenteriin. Pah! Illalla valtuustosalissa tiedotustilaisuus, johon myös toimittajaa kaivattiin. Tuskin olin kerennyt siitä tiedosta toipua, kun kävi ilmi ettei kukaan muu ole pääsemässä tämänpäiväiseen veteraanipäivän juhlaan. Minähän tietty pääsin. Pesin mullat kynsien alta kurlasin nieluni ja mätin muutaman mynthonin poskeen (olin tietty jo ehtimyt hörpätä sitä olutta) ja säntäsin (kyydillä sentään) ensin kappeliin hartauteen, sieltä saknarihaudoille ikuistamaan seppeleenlaskkua ja taas kyydillä Loppi-saliin itse juhlaan.

Onneksi pääsin näihin rientoihin. Lopella nähkääs osataan järjestää juhlia. Olivat juhlalliset, arvokkaat ja uskokaa vaan, viihdyttävät. Tunnin mittaisen tilaisuuden päätteeksi harvalukuinen yleisö kajautti komeasti Maamme-laulun Lopen Veteraanikuoron toimiessa esilaulajina. Tällaisista tapahtumista on ilo kirjoittaa muillekin kuntalaisille!

Mutta kuulkaa, yhden asian joudutte lupaamaan: Älkää missään tapauksessa kertoko näistä Hannille! Se muuten minut taas moittii pahanpäiväisesti. Olkaa niin kiltit. Pllliiis!, sanoi Roger Rabbitkin aikoinaan.

Ai miksei saa kertoa? No siksi että vasemman jalan kongon-rosamunda muuttui ostaran kokoiseksi, iskias innostui jumittamaan koko alaselän ja oikean kintun ja fibromyalgia on muuten vaan vironnut kevääseen. Joka vuotinen juttu, mutta silti.

Kuulkaa minua säväytti unohtamani virrenpätkä:

Jos sairastut tai työstä
joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä
saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi
on avoin hädässäsi.

Iloitkaa Herrassa!

Virsi 330:4
Suomalainen arkkivirsi 1683,
Virsikirjaan 1686
Uud. Pentti Jaakko Ignatius 1724

Joissakin virsikirjoissa maininta myös myöhemmisä muokkaajista.