sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Illan kiitos

Herra
huomaanko, kuinka aurinko paistaa mustien pilvien välistä
huomaanko, miten kauniisti aroniapensaiden lehdet punertavat ja värit vahvistuvat ensi pakkasten myötä
huomaanko, miten iloitsen uuden ystävän tapaamisesta
huomaanko, miten kevyttä on hengittää, kun suuri ja painava taakka on poissa
huomaanko,
huomaanko?

Herra
avaa silmäni näkemään arjen pienet suuret asiat
avaa sydämeni ottamaan ne vastaan
avaa suuni kiittämään niistä.

Herra
ota vastaan kiitokseni antamastasi valonpilkahduksesta
pidä minut nöyränä vastaanottamaan armosi
opeta näkemään valaisemasi tie myös pimeinä ja synkkinä, pelottavina yksinäisyyden aikoina

Herra
kiitän varjeluksestasi,
kiitän kuulemistasi rukouksista
kiitän huojennuksesta jota olet läheisilleni valuttanut.

6 kommenttia:

  1. Kiitän, itken ja rukoilen! Satutti!

    VastaaPoista
  2. Jaana, mä en ehkä jaksa enempää...
    Onko pakko????

    VastaaPoista
  3. Asoiden kääntyessä hissukseen parempaan jaksan taas olla kiitollinen kaikesta sitä hienosta mitä elämä on minulle lahjoittanut. Kiitos Jaana, muistutus tuli tarpeeseen.

    Oma usko kulkee välillä itsestäänselvyytenä arjessa mukana, peruskallio johon luotan, mutta jonka saisin muistaa useammin.

    Hanna

    VastaaPoista
  4. Kiitos.
    Saamme olla niin paljosta kiitollisia tässä nyt.

    VastaaPoista
  5. Stansta nolostelee ja pyytää anteeksi viime öistä tarpeetonta viestiä! =(
    Joskus aamun pienien tuntien aikaan asiat saavat turhan suuret raamit.
    Kaikki siis hyvin, nou hätä! =)

    VastaaPoista