maanantai 4. lokakuuta 2010

Varaa eväät



Juu, nyt kandee varata vähän evästä ja juomaa, mikäli aiot pysyä kelkassa.

Aloitetaanpa vaikka siitä safarista viime lauantaina.


Aamulla anivarhain tukevan sumun seasta sukelsi kantteri, jonka lavalle kiinnitettiin myös Harley Parkinson arvoiseensa seuraan.

Safarille starttasi 108 mönkkäriä kuskeineen.

Muutama hyödyllinen tarvike oli jokaisen mönkkärin kyydissä. Oli EA-laukkkua, sammutinta. työkaluja, paikkausaineita

Myös Liskonainen turvallisenajon kouluttajan Jalon kanssa. Reitti oli kaikkiaan 12 kilsan pituinen. Kuulostaa lyhyeltä, mutta vartokaas vaan. Nopein ryhmä lähti liikkeelle klo 10.30 ja palasi vähän yli iltapäivä kahden aikoihin. Miten siinä nyt niin pitkään saivat aikaa tuhrattua?

No vaikka näin:

tai näin:

Tässä hommassa oli mukana myös haju. Tiedättehän, sellainen mitä kunnon turvesuosta nousee, kun vähän pölläyttää.

Ja jumoonhan siihen suohon jäi useampikin. Mutta tässä lajissa pätee motto: kaveria ei jätetä.
Mönkkärin lisävarusteisiin kannattaa jo hankintavaiheessa ottaa vinssi. Se oli tälläkin safarilla tarpeen useammankin kerran.


Näin tyylikkäästi sujui joen ylitys ykkösellä. Kovin moni tuosta kaljuksi kalutusta rutakosta ja rinteistä ei ilman vinssiä selvinnyt.

Unohtakaa ne eväät sittenkin.Blogger tökkii taas, eikä suostu liittämään lisää kuvia tähän tarinaan. Pah.

Tyydyn siis kertomaan että viikonloppuun kuului myös leirijumalanpalvelus Kesijärven leirikeskuksessa, jossa kävin tekemässä jutun Seiskaleiristä, Sulasolin koulutuspäivästä maustettuna Sari ja Mari Kaasisella sekä uuden nuorisokodin avajaisista täällä Lopella.

Palataan noihin sitten kun olen selvittänyt tämä kuvaongelman. Jookosta.

Nyt viimeistelen loput tämän viikon jutut ja painun suihkun kautta pehkuihin. Huomisaamuna liikkeelle jo siihen aikaan että lepakotkin ovat vasta palailemassa pesiinsä. Hämeenlinnassa on rakennuslautakuntien neuvottelupäivä.

Herra kulkekoon kanssanne.

7 kommenttia:

  1. Tuossa varmaan unohtui muut asiat vähäksi aikaa, oli sennäköistä puuhaa! Ihana olisi joskus kokeilla, vaikken mikään vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ystävä olekaan.

    Yritän illalla soitella, varmaan menee Jorvissa ilta aika pitkään, ja kun ensin hajottaa mikrofonin, sitten pesee handsfreen kirjopesu 60* niin...Saan uuden luurin jonain päivänä tällä viikolla.

    Leevi sai hirrrrmuisen iltasiepin, mentiin pitkin seiniä ja koiria, se ihan oikeasti juoksi corgin kuonosta hännänpäähän. Sitten safkaa, mustaleimaemmental on herkkua, kanasuikaleita (maustamattomia), kermaviiliä ja raksuja, ja yön hyrisi tyytyväinen lohduttaja vieressä.

    Fanni Aleksandra, joka yleensä nukkuu jalkopäässä, taitaa ymmärtää tilanteen, ja tunki kylki kylkeä vasten, kuono mun niskassa. Tiivis tunnelma.

    Nyt tarttis sitä apua yläkerrasta, tai mistä tahansa. Pelottaa.

    Hanna

    VastaaPoista
  2. Vautsi! Vaikuttaapa jännältä! Melkoinen reitti, kun varusteitakin täytyi olla monenlaista, ettei kenenkään kulku tyssännyt totaalisesti. Kokemusta kerrakseen! Kiitos kuvista ja kuvauksesta!

    VastaaPoista
  3. Ooh, mönkkäriajelua! Kyllä oli haasteellisen näköinen reitti.
    Me oltiin duuniporukalla pe laserpyssyilemässä Megazonessa ja seinäkiipeilemässä.
    ST

    VastaaPoista
  4. Oli sen verran hurjan näköistä touhua, että edellisen kirjoituksesi kuvan (toimin vähän niin kuin vakoilija toimii) perusteella tutkin ja tajusin, että teidän kunnassanne on "virallinen mönkijäura". Ja millainen!!!
    Olet sinäkin Rohkea Leidi!

    VastaaPoista
  5. No huh huh! Oot sit saanu oikein kunnon kyytiä. Ei paha. :)
    (se reissu meni ohi suun, puhutaan siitä jossain vaiheessa vaikkapa..)

    VastaaPoista
  6. Ja samaan hintaan tuli vielä turvenaamiokin!
    Olit sie ihan totta tuommoisen kyydissä?
    Huh sentään.

    VastaaPoista
  7. Olitko Komionvuoren maisemassa, minulle tutut siellä joskus käydään kulkemassa ja törmää mönkkäri reittiin.

    VastaaPoista