Suden hetki

Täällä taas valvoskelen.

Olen ollut kohtuuttoman väsynyt jo pitkään. Vaikka siis olen lomaillut.

En ole koskaan oikein oppinut virkistävien päikkäreiden ottamista. Tänäänkin, öööö, siis eilen nousin kohtuuttomaan, neljän maissa, aikaan ja laskeuduin alakertaan sytyttelemään tulia.

Aamukahvin painikkeeksi tiskasin ja panin taikinakoneen hurisemaan. Ihan vaan tein litran sämpylätaikinan. Pesin saunan ja vessan. Kävin putsaamassa pihan. Ei, ei täällä mitään lunta ole satanut, Roosa on ottanut ikäväksi tavakseen käydä toimittamassa kaikki tarpeensa ihan pihapiiriin, niitä kellertävän ruskeita tuotoksia viskoin pellon puolelle. Lorvailin koneella. Valmistelin kahta lehtijuttua tämän viikon läpyskään. Mitään valmista ei tullut.

Sitten väsyttikin ihan vietävästi. Oli kivuttava yläkertaan pötkölleen. McGyver minut sieltä puoli kolmen maissa houkutteli alas ja vähän heräilemän. Oli minun vuoroni kipaista kaupassa.

Kauppareissu olikin taas juttu. Ohitseni hurahti maasturi, välläytti jarruvaloja, sitten lävähti peruutusvalo. Jaaha, taas on kyläpäällikkö jättänyt jotain tekemättä, arvelin. Oikeassa olin. Hiihtoasuinen setä sieltä kömpi sen kummempia esittelemättä valittamaan uimarannan huonosta kunnosta. Juu, olen tietoinen asiasta. Kokonaisen valitusvirren kuuntelin, oikein viiden vuoden ajalta. Miten hän oli karsinut lepikon, ja miten kunta oli luvannut sitä ja tätä ja miten oli JP:n kanssa kunnostanut laiturin ja venevalkaman. Miksei kyläyhdistys hoida asioita???!!!

Siksei kyläyhdistys hoida asioita, että uimarannat kuuluvat teknisen toimen alueelle. Siellä on henkilökunta, jonka rannoista kuuluu huolehtia. No, miksei kyläyhdistys voi talkoilla tehdä mitään? Tuohon heitin vastakysymyksenä että kuinkas suuri talkooporukka sinulla oli siellä puskasavotassa? Vastaus: ei täällä talkoot ketään kiinnosta. Totesin, että siinä oli vastausta riittämiin takaisinpäinkin. Ja muistutin seuraavasta kyläsuunnitelmaseminaarista, jossa tätäkin asiaa käytännön tasolla ruoditaan. En minä ole kiinnostunut kyläyhdistyksestä. Tuli napakka vastaus.

Kyläpäällikön korutonta arkea.


Kaupasta sain kaiken mitä pitikin.

Nyt en ole jaksanut Tyttiä jahdata kameran kanssa. Mutta sen kerron, että likka on kovasti kasvanut ja alkanut osoittaa perin persoonallisia piirteitä. Tänään se oli varastanut McGyverin pakista ensin pikkuisen ruuvimeisselin ja kuljettanut sen työpöytäni alle.Ilmeisesti liian himpula, koska seuraava oli jykevä talttameisseli, joka sittemmin löytyi sohvan alta. Sitä neitiä pitää väliin kuljetella kassissa piitkin kämppää. Toinen mieluinen matkustustapa on mamin yöpaidan helmassa, ikään kuin pussissa, kuin kengurunpoikanen ikään.

Onerva on taas härillään. Sillä on siis huima. Paha huima.

Se väliin pääsee varotoimista huolimatta luikahtamaan pihalle jossa se kovaan ääneen huutelee kylän kolleille: huhuuu, pojat, Onsku täällä, tulkaa auttamaan! Huhuu! McGyverin kauhistutti tänään kohtalaisen kookas metsäkissa. Arviolta kahdeksan-yhdeksänkiloinen järkäle. Komea kuin mikä. Mutta ihan järjettömän suuri kollinroikale. Aivan liian suuri Onervalle. Kun se edellinenkin poikiminen meni hengenvaarallisesti myttyyn. Ja Onsku painaa edelleen sen reilut puolitoista kiloa. Olisi nyt odotellut vielä pari viikkoa. että olisi päässyt lääriin ja melkein neidiksi. Katsotaan kuinka tässä taas käy.

Nuo naiset tuolla ehdottelevat preesenstapaamista. Eipä oikeastaan hassumpi idea. Minä mieluusti voisinkin kutsua halulliset neilikka rinnuksissa ja sanomalehti kainalossa vaikkapa Riihimäelle. Sehän on sellainen passeli isompi asema. Eikö? Het kesällä, kun kylälehti on pässyt painoon. Jookosta?

Nyt taitaa olla paree että lakkaan löpisemästä, kun ei tuota asiaakaan niin ole, pelaan pari peliä ja yritään sitä nukkumista. Kahdeksalta pitäisi olla taas kahvinkeitossa. Pari haastattelua ja sovittelun käynnistys olisi päiväohjelmassa.