Kevätjärkytys

Kuvittelin tässä pläjäyttäväni intoa uhkuvan je keväistä mahlaa tihkuvan postauksen, mutta eilinen päivä sitten sotki kaiken.

Tämän päivän Aamupostissa on otsikko: "Ilves tappoi opaskoiran Läyliäisissä"

Viime lauantaista olemme Kaijus-ystävän kanssa olleet huolissamme oppaana työsksentelevän Manta-sussarin katoamisesta. Hauvaa (kaikki koirat, isot ja ammattityypikin on Kaijukselle "hauvoja") on ollut etsimässä ja huhuilemassa näkeviä naapureita ja tuttuja, mutta tuloksetta.

Kunnes koitti eilinen aamupäivä.

Manta-Mantelin omistaja Virpi tuli virkakoiransa Tellun kanssa aamusesta Läyliäisiin Kaijuksen tueksi. Virpin kuljettaja lopulta löysi menehtyneen ja pahasti raadellun Mantan ihan kotitalon lähistöltä.

Edit Piaf: Voi hitto! Eihän se tahdo hähdä mitä kirjoittaa, sen silmät on kyynelissä, eilen sillä ei ollut itkuun mahdollisuutta sen paremmin toimittajana kuin ystävänäkään, ensimmäisen jutun se kirjoitti jo myöhään illalla.

Tottahan menin eilen turmapaikalle. Ensinnäkin läheisenä ystävänä, mutta myös toimittajana. Ai että onkin raskasta tehdä asiallista juttua rakkaan ystävän onnettomuudesta.

Ei ollut kaunista katsottavaa, ei ollut kaunista kuvattavaa. Ei koira, ei koiran läheiset ihmiset. Suru ja tuska olivat ja ovat tänäänkin hallitsevina läsnä. Opaskoira on myös ystävä, kainaloinen, arjen ilot ja murheet jakava kumppani. Menetys on hirveä.

 

Täällä Lopella on tällä hetkellä erikoisen runsas ilveskanta. Tälleen kertoi Lopen Riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö A-P Pönkkä, joka kävi Manta-vainajan tutkimassa.

Vähän kerrallaan alkoivat tapahtumat aueta, nyt on aika selvä käsitys mitä on tapahtunut ja miten.

Oikeastihan ilves kuuluu luontaisesti Suomen luontoon. Sillä on luojan luoma tehtävä ketjussa. Se pitää myös, varsinkin juur tällä alueella kauriskantaa kurissa. Luonnon kuuluu toimia silleen.

Mutta nykyään ihminen on levittäytynyt melko pitkälle ilveksen toimialueelle ja kestää hyvän tovin, josko niin käy enää koskaan, että ihmisen ja ilveksen reviirit asettuvat rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

Siitä huolimatta sekä maalla asujien että metsämiesten mielestä ilveskantaa ei enää saisi yhtään päästää kasvamaan. Ikävää on huutava ristiriita "virallisten" tilastojen ja todellisuuden nkeskevälillä. Eilen paikalla olleet metsästäjät arvostelivat valtiovallan käytäntöä, jos luontoon kuuluva petoeläin alkaa saalistaa asutusalueella, aivan pihasta, ei olla enää tasapainossa luonnon kanssa.

Ei tästä nyt tule mitään. Yritän tehdä vähän töitä.

Enkä laita yhtään kuvaa. Laitoin jo lehtiin. Ne on ikäviä.