Hamsterit

Tuntuu kuin eläisimme täällä Liskolandiassa Huovisen Hamsterien aikaa. Lauantaina McGyver imuroi ja pesi kontaten kaikki lattiat aroniasession päättymisen kunniaksi.Minä puolestani oli töissä. Olin Sajanemen Taidemäen talkoissa (aika niukasti, mutta olin). Tein myös haastattelun perheestä joka oli harkinnut hyväksi ostaa Sajaniemen toisen koulurakennuksen kodikseen.

Samaan syssyyn pidettiin Jokiniemen Pyrinnön ulkoilupäivä, Loppijärven ympäripyöräilytapahtuma. Sentään kuusitoista osallistujaa lähti leikkiin mukaan, kyseessähän ei ollut kilpailu, vaan yhdessä liikkuminen. Vaikka matkat olivat kovinin eri pituiset, 11 - 80 kilometriä, riitti sentään jokaiselle pyrähdykselle osallistujia.

Jokiniemen Pyrintö (tästä pitäjästä ei urheiluseurat lopu ihan alkuunsa)on vanha työväen urheiluseura, joka muiden kaltaistensa kanssa yhdistyi aikanaan Lopen Urheilijoiksi. Viime aikoina on taas syntynyt tarve paikalliselle perusurheiluseuralle. Siitä alkoi Jokiniemen Pyrinnönkin uusi aikakausi.

Minäkin olen jäsen. Aikoinaan ohjasin viitisen vuotta nuoria, hyvin nuoria, alle kouluikäisiä ja alakoululaisia salibandyn saloissa. Nyt kykenen enää makkaranpaistoon ja ilmoittautumisten vastaanottamiseen.

Mutta mitä siitä, huoltojoukkoja tarvitaan aina ja etenkin paikallislehden senttareita paikallisiin tapahtumiin.

Mutta tuo hamsterijuttu oli kait se pääasia tällä kertaa.

En enää tohtinut ottaa oranssia kuvaa jääkaapistani. Kas kun lauantaiehtoona parvekkeelle pöllähti melkoinen määrä tyrninoksia. Täynnään mehukkaita ja kypsiä marjoja.

(pankaa merkille luomu-liskis,
viimeisetkin punaiset ovat häipyneet päästäni ja tilalla ovat upeat luonnon tekemät harmaat raidat.)

Ei kait siinä muu auttanut kuin viettää sunnuntai tyrninpoiminnassa ja säilönnässä. On muuten sormenpääni vähän arat. Vaikka Raisa lajikkeena ei ole kaikkein piikikkäimpiä, riittää senkin oksissa kiukkuisia, isoja ja teräviä piikkejä. Joita en tietenkään näe, tai silleen osaa hahmottaa ja niinpä ovat kämmenet, sormenpäät ja sormien syrjät tikkujen haavoja täynnä. Onnistuinpa saamaan katkenneita okaita sorminahkoihini. Kuinka sinä onnistuit poiminnassa Katinka?



Toin lauantaina reissuiltani tuliaisiksi myös ison säkillisen omenoita. Jo ennen kuin itse heräsin, oli McGyver hauduttanut niistä ihanaa hilloa. Silleen että omenoista otettiin vain siemenkodat ja kannat pois, muuten ne pehmitettiin alkuun hellan levyllä ja lopulta niitä haudutettiin pari tuntia 200 asteisessa uunissa. Kauniita ja herkullisen näköisiä niistä tuli, harmi etteivät allergiani ja massuni siedä omenaa missään muodossa.

Mutta ovatpa pakastin ja jääkaappi molemmat täynnä marjoja ja valmiita tyrni- ja omanasäilykkeitä entisten lisäksi. Nam.

Tässä yksi herkkurepsetti:

Otetaan litran kasari, teräksinen ja paksupohjainen.

Laitetaan kasari puolilleen tuoreita tyrnin marjoja
.
Lisätään ainakin kolme desiä hillosokeria.

Lisätään puolitoista desiä kiehuvaa vettä.

Hämmennellään syntyvää ja mehustuvaa seosta puukauhalla kunnes se alkaa kuplailla, silleen hymyillä.

Ei polteta sitä pohjaan vaan vähennetään lämpö hiljaiseksi.
Eihän nyt sentään tahdota tappaa sitä kaikkea C-vitamiinia
joka ei oikein viihdy yli kuudenkymmenen celsiusasteen lämmössä.

Lisätään liivate.
Minä käytin jauhetta,
jonka ohjeen ja litramäärän mukaan lisäsin kasariin.

Sitten vaan seos talouskelmulla suojattuihin astioihin, esim jälkiruokamaljoihin ja pim! maukas, kirpeän makea hyytelö oli valmis parvekkeelle jäähtymään ynnä hyytymään. Oivallinen joululahjaidea, sanoisin.

Mutta on täällä eletty ihan yksityiselämääkin. Katsokaa vaikka:

Meidän karvaisista ei taida ikinä saada yhteiskuvaa. Tuossa on kuitenkin valtaosa kuka mitenkin nirvanassa.

Hugo-tätiä ei taas huvittanut olla kenenkään kanssa, erillisessäkin kuvassa ilme on vähän yrmeä. Mutta tyttö on hoikistunut kuluneen kuukauden aikana, Tytti on aika peto leikkimään toisten kisujen kanssa ja nyt sillä (siis Tytillä) on taivaan paikat kun on kaksi uutta kaveria. Onsku ei ole kovin leikkisä kissa.

Pöydällä ovat viinilasit joista maistelimme aroniaviintä sekä tuhdimmat aroniaviinapaukut. Ohje: 4 cl vahvaa aroniamehua, 4 cl koskenkorvaa, rakennetaan, ei jäitä. On kuin laadukasta likööriä. Tekisin mieluusti marjoistani oikeaakin likööriä, mutta se edellyttäisi Tallinnanreissua, jotta saisin vahvaa Viru Valgeeta tai Tuuliväskeä, tarttisin niitä kyllä yrtteihinkin. Tämä oli siis vinkki... kun en itse tunne mitään kaipuuta millekään risteilylle just nyt.

Mutta kertokaapa minulle mikä tämä on?

Mikään tunnistamisen kello ei kilahtanaut päässäni kun hokasin tuon tuppaan keräillessäni herkkutatteja lauantaina.