Opinkohan koskaan rajoittamaan toimiani? Opinko koskaan sen että en oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kykene kuin korkeintaan yhteen asiaan vuorokauden mittaan?
Nyt maksan jo kolmatta päivää ihanasta ja onnistuneesta sieniretkestä.( ST:lle vastauksena: sienisaaliin lisäksi keräsin itsestäni vain VIISI hirvikärpästä. Kuvittele!)
Niinhän siinä lopulta kävi, etten kyennyt keskiviikkona mihinkään tukiryhmän palaveriin. En koko päivänä saanut silmiäni kokonaan auki, oli rähmää ja ärsytystä niin paljon. Jäsenet eivät suostuneet toimimaan ohjekirjan mukaan. Selkäsärky oli - ja on vieläkin - kerrassaan kohtalainen, niin kuin epikriiseissä kuvataan kuolevaisen kamalia kiputiloja. Oikealle puolelle ei ole kokonaan palannut tunto vieläkään, vasen nilkka ei takuulla saa erityismainintaa sutjakkuudestaan.
Eikä tilannetta nyt mitenkään kohenna vatsataudin pesiytyminen perheeseemme. McGyver aloitti touhkaamisen aamuyöllä. Päivä on mennyt ämpäriä ja vessanpyttyä vuorotellen halaillessa. Surkeaa touhua. Kävin kauppareissulla ostamassa pienen lituskaisen pullon Colbertia, pääasiassa aroniahyytelön topakoimiseksi, mutta myös vatsalääkkeeksi. Pullon piilotin löytymättömiin. Toistaiseksi ensimmäinen kulaus ainetta on tullut vauhdilla ulos samaa tietä kuin meni sisäänkin. Silti uskon brandyn lääkinnällisyyteen tietyissä asioissa. Ja pieninä annoksina.
Jo pitkään kaipaamani, huolestumistakin poissaolollaan aiheuttanut Hanna otti tänään yhteyttä ihan puhelimitse. Tekstareita olemmekin jo muutaman vaihtaneet. Luvalla kerron, että Hannalla on ollut raskas aika kesällä. Mukaan on mahtunut sellaisia vastoinkäymisiä, joita vain Jumala keksii laittaa palvelijansa tielle. Sellaisia vastuksia, joista vain Jumalan ja läheisten avulla voi selvitä.
Viimeöinen rukous oli kuin olikin sananmukaisesti täsmärukous. Siihen ei ole vieläkään myöhäistä liittyä.
Tärkeintä on nyt että asiat alkavat seljetä, paraneminen pääsee käyntiin. Ja Leevi pääsee suunniteltuun aikaan uuteen kotiinsa ja uuteen terapeuttiseen virkaansa. Odotettuna ja tärkeänä uutena perheenjäsenenä.
Toinenkin tärkeä ja pitkä puhelu kuului tähän päivään.
Kiitos siitä. Olen kiitollinen ja ylpeäkin että sain sen puhelun. Toivon että keskustelumme avasi lukkiutuneita asioita. Uskon niin. Kiitos soittajalle, että sain olla luottamuksesi arvoinen. Tiedän että hätä ja pettymys ovat suuret. En voi sanoa mitään. En voi antaa neuvoa. Voin vain kuunnella ja yrittää ymmärtää.
Kersantti Karoliina lähetti taas promokuvia.
Vaikka alkuun tuumittiin jättää Karoliina omaksi kissaksi, olemme molemmat alkaneet kypsyä ajatukseen hankkia katille uusi oma koti. Kiirettä ei ole, Tytti on ryhtynyt täysipäiväiseksi Tytti-tädiksi vauvoille, jotka muuten eilen täyttivät 12 viikkoa. Saavuttavat säädetyn luovutusiän ensi viikon torstaina.
Tässäpä muutama näyte portfoliosta:
En suostu kuvaan! EN!
Saatiinpä Karoliina nurkkaan ja hetkeksi paikalleen selvää kuvaa varten.
Aina se jaksaa ton kameran kanssa heilua!
Mami, täältä on vesi loppu!
Voi että noitten sun kipujes kanssa. :/ Väsymys tulee sitten siihen kylkiäisenä. Toivottavasti pääset kivuista ja väsymyksestä pian eroon.
VastaaPoistaMe ollaan täällä mietitty, että meidän tassuttelijakaarti "periaatteessa" olisi jo täynnä, mutta kyllä tuo Karoliina vain NIIN suloinen on ja kuinka paljon samannäköinen meittin Mustiksen kanssa... Mites saatais isäntä ylipuhuttua? ;D Pari kissanpentua olisi tässä kyllä melkein naapurissakin, joille kotia etsitään, mutta heistä ja heidän tyylistään hoitaa eläimiä ei ole mitään tietoa... Olisi NIIN ihana nähdäkin. Saatais siitä hyvä syy lähteä liikkeelle. Pitää pistää vävykokelas "hommiin" ja puhumaan sieviä isännälle, mies miehelle. Onnistuisikohan?
Toivotan sinne parempaa oloa.
VastaaPoistaTiedän läheisesti erään toisenkin ihmisen, joka ei osaa vain olla. Se on hyvä ja huono asia.
Karvaiset lapsosesi ovat suloisia.
Vanhempani ottivat pienen toipumisjakson jälkeen paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä nuoren kisu kotiinsa asustamaan. Aivan valloittava persoona.
Toivon, että Kersantti Karoliina löytää hyvän kodin ja luotan siihen, että sellaisen hänelle löydätkin.
ST
kerrotaan nyt muillekin lukijoille, että Kessu-Karkki ihastui ajatuksesta muuttaa "minzilään".
VastaaPoistase huusholli on paikka, jonne mieluusti omatekemän pennun luovuttaisin. nämä tyypithän on tieten tahtoen kasvatettu laumassa eläviksi, leevi eritoten. leevihän muuttaa kahden haukun huusholliin terapiakissaksi. karoliina ei kavahda kilpikonnaakaan, vuorollaan vartioi tapani kansankin ulkoiluja.
toivotaan että vävykokelas ja isäntä pääsevät suotuisaan ratkaisuun.
me mennään nyt vauvojen kanssa ottamaan viimeinen pentumatokuuri.
Voi sun väsymystä :( Koitathan välillä lepuuttaa kunnolla itseäsi. Ja toivotaan, ettet ala juosta vessanpönttöä halailemassa. Ota vähän matolääkettä ennalta, miehän uskon konjakin parantavan vaivan kuin vaivan :) Järjestetään täällä äänestys: kuinka moni haluaa Kessu-Koon Minzilään? *käsi nousee* Sitten Minz voi näyttää Isännälle äänestystuloksemme, ja jos isäntä on vastaan, niin me voitetaan kuitenkin ;) Kyllä kolme kissaa menee siinä kuin kaksikin :D Ja se sointuu väritykseltäänkin jo olemassaolevaan elukkakaartiin. Ääni Minzille!
VastaaPoistaKersantti Karoliina sopisi hyvin Minzin poppooseen. :)
VastaaPoistaIhana Hanni! <3 Kiitos! Tänään ekan kerran mainittiin, että "eikös olisi kiva, jos meille tulis Mustikselle kaksonen tässä syksyllä?" - ja reaktio oli: "Voi ei!", silleen huokaamalla. Siis ei ehdottomasti kieltäen, muttei suostuenkaan. Vähän ajan päästä lykkäsin paperin nokan eteen, missä on Karoliinan kuvia ja kehuin kovasti, miten hieno neiti tässä on. Ihan kuin KUULUU jo meidän perheeseen, eikö, eikö, eikö?!! Katseli kuvia, vertaili Mustikseen (jonka vieressä makasi) ja meinas, että eikös Mustis jo ole ihan perusmaatiaisen näköinen kissa... Ei vieläkään kieltänyt eikä myöntänyt mitään. Hidasta väsytystaktiikkaa, yrittämättä painostaa kuitenkaan. Työn alla siis! Pidetään kaikki peukkuja! <3 <3 <3
VastaaPoista*Molemmat peukut Minzilän puolesta ylhäällä*
VastaaPoista(toiseen tuo asento vähän sattuu, mutta pidän hyvän asian puolesta varovaisesti)
Kiitos Rakas puhelusta!!! ♥
Kiitos komentistasi =) Se sai kyyneleet silmiini, positiivisessa mielessä. Olen pohtinut asioita sen verran että en enää rasita itseäni noilla ystäviäni, he ovat siinä sivussa, samoin kuin harrastukseni. En meinaa osallistua suunnitteluihin vaan otan vastaan sen minkä saan tai pystyn ottamaan. Minulla on YKSI ystävä joka on vastaan tilanteeseen joutunut kuin minä, erona se että he erosivat ennen miehen kuolemaa, mutta silti se sitoo meitä. Hänen kanssaan pystyn puhumaan jopa näistäkin asioita, huomatakseni että hän on osaksi samaa mieltä.
VastaaPoistaKiitos ystävä rakas, kiitos =)
Paranemisia teille kovasti!!
Luonani on sinulle jotain... :)
VastaaPoistaEi sitten onnistunut tämä meikäläisten myyntipuhe Karoliinan saamiseksi perheeseen. :( Petyin kyllä pahasti, mutta missään nimessä en halua karvakerästä minkäänlaista kiistakapulaa, koska siitä kärsii eläin itse kaikkein eniten. Anteeksi intoiluni ja toiveeni. Karoliina varmasti löytää vielä hyvän uuden kodin! Rapsutukset karvaiselle väelle, erikoispusu Karoliinalle ja halaukset kaksilahkeisille! <3
VastaaPoistaVoihhhh.... Me ollaan pitkään jo puhuttu, josko otettaisi se kolmas karvakasa. Mutta minä haluisin ehkä enempi pikkaisen koiran kun on huonoja kokemuksia "kolmannen pyörän" ottamisesta kissasisaruksille. Pelkään siis, että meidän pallerot olisi rasistisia "ulkopuolista" kissajäsentä kohtaan. Mutta voi ei voi ei... tuo Karoliina näyttää niiiiin paljon meidän "pentujen" äidiltä että sydän pakahtuu ikävästä.
VastaaPoistaKoita toipua joohan pikaisesti!!