Ethän pahastu kuvien puutteesta tässä postauksessa, ethän?
ENSIN AJATTELIN SIIRTÄÄ KOKO JUTUN TUONNEMMAKSI, KOSKA EN JAKSA KÄSITELLÄ - ENKÄVARSINKAAN POIMIA KORTEILTA YKSITYISIÄ KUVIA.
Enkä jaksa myöskään kirjoittaa uudelleen äskeistä petiitillä. Olinpahan taas osunut huomaamattani vikanappiin.
Hanni tästä kyllä minulle motkottaa, mutta tunnustettava on: liikaa töitä. Mutta niin ihania juttuja ja keikkoja. että niistä osaa poimia nautinnon myös. Miettikääpä vaan: samana päivänä paras kuulemani saksofonisoolo ja kolme huippuluokan nuorisokuoroa!
Saksofonisoolo jatkosodan päättymisen muistopäivän juhlassa. jossa pääsin haastattelemaan kahta jo talvisodassa taistellutta veteraania sekä nuorisokuorojen seminaari, koulutuspäivä johon osallistui kolme Sulasolin Hämeen piirin nuorisokuoroa. Kouluttajina mm. Mari (Sarin sisko) Kaasinen. Tämäkin tapahtuma oli kunniaksi pitäjällemme. Kahden viikon kuluttua saman alueen aikuiskuorot kokoontuvat samaan paikkaan (Loppi-sali) samalle asialle. Silloinkin ovat mukana Pekka Perko, mutta molemmat Kaasisen sisarukset ( Ai ketkä Kaasiset? No Värttinä-Kaasiset) ovat silloin paikalla, sekä Mari että Sari.. Ja minä saan myöskin olla siellä. Nam.
Eilenpä oltiin vuoden viimeisellä purjehduksella. Priki Mary-Annilla. Syksyisellä kelillä, kohtalaisessa tuulessa ja ajoittaisessa sateessa oli sitä jotain. Oikeaa purjehduksen meininkiä.
Mahtaisiko tämä piisata tällä kertaa?
Tällä viikolla on kuusi juttua (toistaiseksi) työstettävänä. Siis paikallisläpykkään. Veikko (muistattehan? ei enää yhtään haperoa) kaipaa minua jo metsälle. ( Toi tänään muovikassillisen Punelian muikkuja). Rouskut ovat kuulemma jo hyvällä mallilla. Tuleva viikko on vaan niin täysi, että tarvii vissiin vähän sovitella. (torstaina seuraava sovittelukeikkakin)
Nyt menen suihkuun ja kapuan McGyverin viereen. Ei kuulemma tulee vauvoja sotkemaan mitään, pitää teljetä ne työhuoneeseeni. Harmi. minusta on mukavaa kun jompikumpi pitää tassulla kädestä kiinni. Mutta toisaalta niistä lähtee melkoinen melu yöseen aikaan. Tulkoot sitten aamulla viekkuun.
Vaan Leevipä muuttaa omaan kotiinsa tiistaina. Ikävä tulee ja tulee ikävä myös siskon ja sen veljen leikkejä ja yhteen hitsautumista. Mutta niin se vaan menee. Leevi Madetojaa odottaa onnellinen koti jossa häntä on odotettu jo kuukausia.
Kessu Koo on hurmaava nuori nainen. Hänellekin löytyy oma paikkansa. Joko syntymäkodissaan tai erityisen sopivassa uudessa kodissa.
Kiitos rakkaat, rukouksemme ovat kantaneet hedelmää. Jatkammehan yhteisiä rukoushetkiämme? Jatkammehan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tulen mukaan rukousrenkaaseenne! Luin useita päivityksiä, jotka ovat jääneet lukematta. Toivon sinulle ja läheisillesi voimia ja terveyttä!
VastaaPoistaNyt on sanottava, kuten kaverini mulle sanoi, kun yskäisenä tulin sulkapallokentälle ja kerroin, että sain just lääkäriltä kuulla, että mulla on keuhkokuume. "Mene sie vaan metsään sieniä poimimaan, älä sie lepää yhtään, koska mie oon sulle niin komeen hautavihkon jo tilannu, menis hukkaan kallis kukkalaite, ja virretkin mie oon harjoitellut valmiiksi" :D Tämä siis oli sovellettu kaverini paasauksesta - oli oikeesti vihainen mulle, kun en mennyt lääkäriin. Enkä tiedä montaakaan, jolle tämän voisin toistaa, mutta sie varmaan osaat ottaa tämän rakkaudellisena tukistuksena. Hannisi
VastaaPoistaVähän ollaan lähtökuopissa jo! Koppa odottaa nurkassa, kiipeilypuu, kupit ja kipot, lelukasa, ziljoona erilaista ruokaa, valjaat, you name it, we got it.
VastaaPoistaMullon kuulkaa joulu ja juhannus ja sadan vuoden syntymäpäivät yhdessä.
Hanna
Ihana tuo Hannan kommentti :) On takuuvarmaa, että Madetoja saa hyvän kodin...Toivottavasti saadaan Liskolandiaan uudessa kodissa otettuja kuvia. Ei epäilystäkään, etteikö tällä kissalla ollut tilaus tulla maailmaan.
VastaaPoista♥ (kotona..)
VastaaPoistaEn epäile hetkeäkään, etteikö liskonainen osaisi valita kattiloilleen hyviä koteja. :)
VastaaPoistaTätä kautta näemmä selvisi, että Stanstakin on ok.
ST
Minun piti kommentoida vain tuohon saksofoniin (rakastan, mitä räkäisempi sitä parempi) mutta sitten lueskelin taaksepäin ja ilmoittaudunkin samalla mukaan tuohon rinkiin. Nuo huolet ovat niitä suurimpia.
VastaaPoista