Panipa pahan

Voi kuulkaa!
Nyt on Kermit kovilla. Tänään hänen piti lähtemän sairaalaretkelle, mutta olikin käynyt niin että asiakkaan sisikuntaa tähystimellä ropeloitaessa oli käynyt onnettomuus joka esti Kermitin fyysisen siirtymisen akuuttihommiin. Asiakkaan ohutsuolen olivat puhkaisseet ja siitähän se soppa sitten syntyi. Asiakas (jota en siis tunne lainkaan, edes nimeä en tiedä) on nyt eristettynä teholla ja sekä läärit että omaiset olivat ykskantaan kieltäneet kaiken vierailun ja kontaktin.

Kermit on toki hommissa ja jatkaa kun kerran aloitti.

Nämä kierrellen esitetyt esirukouspyynnöt ovat joskus hyvin raskaita. Kerran, vuosia sitten suojaukseni vastaavanlaisessa tilanteessa petti ja sairastuin itse. En siis fyysisesti, mieleni ja kehoni ottivat liiaksi osaa silloisen kohteeni tilanteeseen ja koin asian itse kehossani. Se oli aika pelottavaa. Toki siitä selvisin ja niin selvisi asiakkaanikin, tietenkin kun oireet iskivät minuun.

Silloin minulla ei ollut pientä vihreää, valmiiksi ladattua karhua avukseni. Eivätkä siinä elämäntilanteessa puhevälini Herraan olleet yhtä vahvat ja sujuvat kuin nyt.

Näitä "ajattelupyyntöjä" (silloinkin minulla oli välittäjä, joka pyysi apua, terminä oli tuolloin "ajatteleminen", tänäänhän se pyyntö koskee Kermitiä. Sama asia, sama eufemismi) tuli sairastumiseni jälkeen harvakseltaan ja kohteliaasti niistä kieltäydyin. Olisin saattanut epähuomiossa olla jopa haitaksi. Olen vaan pikkuhiljaa itse parantunut ja uskallan ottaa rukouspyyntöjä vastaan, pelkäämättä enää sotkevani itseäni siihen mukaan.

On hyvinkin tuhoisaa osallistua itse henkilökohtaisesti tuollaiseen auttamiseen. Siinä tilanteessa on suojattava itsensä huolellisesti. Minä käytän suojaukseen valoa. Valoa, muutamia vahvoja kiviäni ja RUKOUSTA. Muinoinen opettajani Anne Hietanen , jonka väri- ja kiviterapiaopissa olin hyvän tovin, muistutti aina siihen aikaan rukouksen merkitystä ja omaa turvallisuutta "hoidoissa".

No, innostuinpa taas, mutta pointti on siinä että emme taida tästä keikasta Kermitin kanssa ihan yksin selvitä, kuka tulee mukaan? Olemme adoptoimani Otto-sisareni (salasana) kanssa joskus rukoilleet yhdessä sovittuun kellonaikaan. Eikä sillä täsmäajallakaan ole niin väliä, mutta kovasti kaipaan nyt taustatukea, en aavistanut miten vakavasta tilanteesta on kyse.

Ja lopuksi kevennystä:

Noh? Mitenkä tähän nyt tämä kuva tuli? Kiepautin alkuperäisen Gimpin kautta ja rajasin siitä nuo ympärillä olevat rumuudet pois, mutta jotain väärää nappia olen taas painanut, joten olkoon. Asia tulee kuitenkin ilmi: Kermit on noitieni kanssa valohoidossa. Pääsettepä ihastelemaan riehaantuneita kesäkukkiani samaan hintaan.


Näin raskasta oli perjantaiehtoona muksujen vahtiminen kirkonkylän nuorisotilassa. Pannaria ei kukaan tahtonut, mutta muuten niillä kaikilla kolmellakymmenellä neljällä oli kivaa. Niin minullakin, Aulis Gerlanderin talvipalttoon selkäkappalekin melkein valmistui.




Lopen kirkko rankattiin tässä jokunen vuosi sitten maamme kymmenen kauneimman kirkon joukkoon. Kaunishan se on katselipa sitä miltä kantilta hyvänsä. Nyt ihastelemme sitä Kuntalan, sen nuorisotilan rappusilta.

Hyvää yötä rakkaat.