maanantai 7. syyskuuta 2009

Lisää kuvia

Opettaja, en ymmärrä Päivän Sanaa:

Päivän Sana

Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra.

Jes. 54:1 (KR33/38)

Oikeasti en just nyt ymmärrä montaa muutakaan asiaa. mutta olkoon. Huomenna on ensimmäinen isompi haastattelu joka aloittaa varsinaisen putken tälle viikolle. Puolenkuun täysjakelunumeroon on taas pinkka juttuja tilattu.

Tämä päivä on kulunut laatikoita purkaessa ja seiniä pestessä. Ja sen vietävän työlään vessaremontin kanssa kävi niin kuin oli odotettavissakin: historiallisen iäkäs vessanpytty sanoi poks! Siis sen pytyn vesisäiliö. Vanhus tuli tiensä päähän eikä suvainnut uusia elvytysyrityksiä.
Niin, että jos jollakulla on kivisotienaikainen arabialainen jaloissaan, voisin ryhtyä neuvottelemaan edullisista kaupoista. Kas vanhoihin viemäreihin ei istu uudenkarhea porsliini. Prkl.

Kämppä alkaa hiljaksiin muuttua kodiksi:



Tämä on sellainen välihuone, McGyverin tietokonetaivas.
Siis toistaiseksi.
Tämä huone saattaa muuttua myös ruokasaliksi.



Meillähän ei siis enää ole olohuonetta vaan sali.
Siellä on viljalti tilaa myös viherkasveilleni. Ja valoa.



Merenneitoni sai ikioman seinän. Hänen kanssaan tapaavat asua Seurakuntasisaren aikoinaan tarhassa tekemä meritähti sekä muumioitunut sisilisko, jonka säilöin tauluksi. Nepä vaan eivät ole vielä tulleet vastaan.


Nykyinen keittotilani. Tälle lienee syytä tehdä jotain.
Näettekö tuona rajan seinässä sähkölieden yllä?
Siihen asti yletyin pesurievun kanssa. Uskotteko että mummovainaa on elänyt melkoisessa paskassa tässä talossa.



Työpöytäni yläpuolella minua vartioi kaksi hurmaavaa tyyppiä.
Stanstalta molemmat. Toisen luovutus on kuvattu varvaspuolella ja se blogi on salasanan takana, sorry lukijat)

Lisäksi keskusyksikön päällä soittelee tavallisesti viulua pieni posliinienkeli, mutta hänkin on fylleihin paketoituna jossain laatikossa. Vielä.

Huomenna alkaa muutenkin arki ja ne (ukkospilvi, tärisevä nyrkki, hakaristi, salama) sähkötyöt. Täytyy vaan hymyillä, ainakin yrittää.

4 kommenttia:

  1. Liskot ovat omassa kotonaan ja olen siitä erittäin onnellinen! ♥
    Teillä puuhaa piisaa. Varsinkin kun katsoo tuota keittiökuvaa, uh.
    Hei, tuli mieleen, että kannattaisiko sun ottaa yhteyttä Pyryharakkaan..? Amatööriputkimies kun juuri kirjoitteli vanhoista vessanpöntöistä. Odotas, kaivan sulle osoitteen:
    http://pyryharakka2.ajatukseni.net/2009/09/02/paskahuussinpyttyhehkutusta/
    Tuossa!
    Tsemppiä sinne! Muistahan levätäkin välillä!!! Halit!

    VastaaPoista
  2. Huh tuota keittiön seinää. Näkee ainakin työnsä tulokset.. Sattuneesta syystä pisti heti silmään, että panelikatto on valkoinen: ei tarvii alkaa maalata (kiroilumerkkejä). Liskot on ihanat, hyvä että ne on jo paikoillaan. Tervehtii nainen, JOKA EI SAA MÖKIN HELLAA VETÄMÄÄN #¤!!¤%&# !!!!

    VastaaPoista
  3. Nuorimmaisella on laatikollinen hamahelmistä punottuja liskoja. Ilmankos oot niin rakas. :D t. Kristiina ps. Muista välillä rentouttaa ne suupielet. ;D

    VastaaPoista
  4. Meiltäkin löytyy niitä hamahelmi-liskoja joka puolelta.
    Täälläkin lisko, olen jo vakkarilukijana, linkittänyt itseni tuonne lukijoihinkin.
    Kuten Stanstalla sanoit, että samaa "perhettä" ollaan.

    VastaaPoista