Kyllä vaihtelu mummoakin virkistää

Mitähän tässä taas oikein sähellän?

Kaikki alkoi taas ihan pikku asiasta. Minua alkoi lopultakin kovasti häiritä se että Päivän Sanasta puuttuu aina osa. Aikani sitä venkslattuani uskoin lopulta että ei mahdu, ei sovi, vaikka kuinka änkeäisi. Pakko nöyrtyä muuttamaan pohja.

Ei tämä lopputulos oikein vielä miellytä, mutta onpahan alku sentään. Täytyy kysyä Elegialta ohjeita. Mutta Päivän Sana näkyy, enää se ei ärsytä sen paremmin minua kuin lukijoitanikaan.

***

Olin siis lauantaina markkinoilla. Tässä vähän saalista:

Ilmapallokauppiaskin uskaltautui ihmismeren sekaan.

Pilvet olivat sen näköiset että olivat juurikin aikeissa ryhtyä murisemaan ja syleksimään. Se ei ilmiselvästi haitannut menoa. Hyvin viihtyivät niin markkinakauppiaat kuin kansakin. Soitto ja laulu raikasivat.

Nytpä näin ensi kerran livenä kovasti ainakin radiokanavilla mainostetun kipukoukun.

Ei ole markkinoita ilman hömppää.

Tämä täti tarjosi pikapöytiä "erikoishintaan".

Tunnen naisen, enkä ihan luota kaikkiin hänen kotkotuksiinsa ja mielipahakseen kieltäydyin kohteliaasti ennustuksesta, tai oikeammin korttien katsomisesta. Sanoin että minulla on oma kortinlukijani (anteeksi pieni valkoinen valhe, tai, toisaalta, onhan minulla)

Suostuin sentään vetämään "päivän kortin". Se oli Harha. Hän kehotti minua luopumaan harhauskostani, "tiedätkin varmaan mistä", hän sanoi.

Tarkoitti varmaankin vasemmistolaisuuttani, uskomistani tuskin.

***

Taidan käydä vähän tyhjillä nyt. Kaikki kiireet on ohi. Vain vapaata edessä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Se ei taas tiedä ollenkaan hyvää.

Jo muutama päivä sitten iski kesän ensimmäinen paniikkikohtaus. Tämä oli ihan oikea, ei mistään kaupparetkestä johtuva. En olisi niitä ihan vielä kaivannut, kun kuolinpäiväänikin on vielä pari kuukautta. Voi hitto, että ne on raskaita, pumppu pyrkii ensin kurkkuun ja siitä suoraan kudosten läpi maailmalle. Hengitys salpaantuu, raajat puutuvat, kuin olisi maitohapoilla koko lisko ja lopuksi tulee ihan hervoton itku. Sellainen kakova ja hallitsematon. Nostin välittömästi pöpipastilliannostuksen tuplaksi, mutta kestäähän tovin ennen kuin uusi vaikutus pääsee alkuun.

Miten tämän vaiheen aina unohtaa? Joka vuosi se yllättää kuin ensilumi autoilijat marraskuussa. Eikä näytä olevan helppo tapaus tänä vuonna. Jouten olo, vaikkakin ansaittu, on niin ikään juuri nyt pahasta. Joo, joo, tiedän, olen oikeasti kovin väsynyt, sekä ruumisraukkani että sieluni ovat toreissaan ja tarvitsen lepoa ja lomaa. Mutta mihin sitten tämän kesäpaniikin sitten piilotan, jos en työntekoon?

Paha dilemma.Paha.

Tällaista oliviini-basalttia kasvaa pohjoisessa. Kuolevaiset käyttävät tätä kiuaskivenä, mitä tein siitä koruja. Silloin ennen.