Kesällä kerran

Kyllä. Tiedän että otsikko on tänään vähän synkeä.
Mutta niin olen minäkin. Tai en oikeastaan synkeäkään, poissaoleva, haluton ja tylsä pikemminkin.

Viime yö meni valvoessa. Valvoessa ja pyöriessä nihkeissä lakanoissa ja kun uni hetkeksi livahti messiin, oli ohjelmisto niin kurjaa että tuota pikaa tärähdin hereille ja silmät selällään haukoin henkeä.

Siis täällä on kesä parhaimmillaan. Eivätkä helteet ainakaan kohenna oloa. Vasemman jalan pottuvarvas ja päkiä ovat turvoksissa kuin olisin sen kohdan tujauttanut kunnolla kiveen. Oikea kyynärtaive on täynnä kivuliaita kystia, samoin molemmat polvitaipeet. Jälkimmäisistä sentään tiedetään mitä ne ovat.

Kesämasennus iski sitten tosissaan tänä vuonna, taisi olla ovi rakosellaan vähän liian kiireisestä ja rasittavasta talvesta. Nyt vaan hiippaillaan varovaisesti kuin ohuen jään päällä, välttelen kaikkea rasitusta, paikoin ihmisiäkin. Koiran kanssa käyn ani varhain aamulla ulkosalla tai sitten yön hämärinä hetkinä, jolloin mahdollisuus kuolevaisten tapaamiseen on vähäisimmillään. Ja nukun silloin kun uskallan. Viime vuonna oli ihan samanlaista. Ja taisivat olla edellisetkin kesät.

Mutta samanlaista oli myös parvekkeellani.

Tai ei sentään ihan.
McGyver väkästi taas uudet tellingit roikkuville kasveille.
Niihin yritän nyt parhaani mukaan ylettää.

Lämmintä piisaa, siksi pysyttelen päiväsaikaan pimennossa kuin lepakko.

Susikairan Akka pyysi Edit Piafia laittamaan tähän kohtaan varoituksen.

Siispä Edit Piaf taas varoittaa herkkähermoisia ja herkkävatsaisia seuraavasta kuvasta. Saattaa aiheuttaa muillekin mm. unettomuutta.

McGyverilta loppuivat kädet kesken parvekehommissa ja iskuporakone tulla tupsahti suoraan varpaalle. Se joko on murtunut tai ei, äkäiseltä näyttää ja on takuulla kipeä. Mutta mitenkäs murtunutta varvasta muka hoidettaisi, ei mitenkään. Se siitä aikoinaan paranee. Kai.

Sunnuntaina pitäisi sen verran uskaltautua ihmisten ilmoille että matkaisi kunnantalolle pohtimaan vasemmistoliiton nykytilaa paikallisesta vinkkelistä. Luultavasti menen, mutta arvatkaapa vaan huvittaisiko.

Mutta maailma rullaa radallaan, vaikka oma mieli huitelisi saturnuksen kuissa.
Muuten menee mukavasti, olenhan kuitenkin Taivaan Isän täysihoidossa.

(Tämän toivotuksen oli Nurkkalintu laittanut Paraskevalle. Minusta se oli niin hienosti sanottu, että lainasin sitä oitis)