torstai 21. toukokuuta 2009

Kivikauteen






Pitkään on pitänyt laittaa kivipostaus, nyt on juur sopiva hetki sille. Liian pitkään putkeen kun tuijottaa omia tekeleitään tulee ihan höppänäksi eikä enää erota omia virheitään (joita ei tietenkään lopullisissa julkaisuissa sovi olla).

Lupailin jo ammoin Ofelialle makupaloja omista kivistäni, onpahan aina tullut jotain muuta tekemistä...


Tässä aarrelokerikkoni. Täynnään muistoja, jotka merkitsevät vain minulle jotain. Ja se jotain onkin ihan erityislaatuista. En edes yritä selittää.


Tässä lähituntumassa poseeraavat rikkonainen pieni akaattilevy ja viipale australialaista moakiittia.


Imatrankivi ja hirmu pölyinen pähkinänkuori.


Pitkin huushollia majailee erikokoisia kvartsikiteitä, kalsiitteja ja tällainen ihmisen pään kokoinen akaattionkalo, joka on Brasiliasta kulkeutunut käsiini. Tapani Kansan huusholli on tietenkin täynnä korukiviä, olen niitä aiemminkin esitellyt (etsi tunnisteista).

Ennen sairastumistani myös hioin kiviä. Pääasiassa riipuksiksi, korvakoruiksi ja sormuskiviksi. Opettelin myös kaiverrusta ja muuta muotoilua.

Tässä lemmikkihiontani ja sen käsittelemätön emäkivi. Näitä saappaita tein melkoiset määrät. oli kaupunkisaapasta, oli laskettelukenkää, lantasaapasta, metsämiehen tuhtia kumpparia. Mieluiten tein niitä savukvartsista, aventuriinista ja Hausjärven epidootista. Siitä tämäkin kaunotar on hiottu.

13 kommenttia:

  1. WAU!!! Siis ihan mieletöntä. Ihana tuo aarrekokoelmahyllykkö ja tuo saapas on niiin kaunis! Sun kivi-intohimo on huomattavasti pidemmälle edennyt kuin mun. =) Oletko Brasiliassa asti käynyt? Toinen WAU! Sieltä yks mun tuttavaperhekin laahasi lapsen kokoisen ametistionkalon. Olispa mullakin rahaa lähtee Brasiliaan!

    VastaaPoista
  2. nyt pitää pudottaa ofelia oitis takaisin maanpinnalle. vain tuo möhkäle muistaa brasilian, hän tuli sieltä henkilökohtaisena tuliaisena kahden pienemmän akaatin kanssa erään tuttavaperheeni muassa.

    onhan noita murikoita hyvinkin paljon enemmän. käytännön syistä ne kuitenkin majailevat puisissa laatikoissaan, kuka mihinkin mahtuu.

    VastaaPoista
  3. Ai... =) Mutta mun into kerätä kiviä vähän heräs taas! Huomenna merenrantaan jos kunto suo?! Ja seuraavasta rahansaantipäivästä suoriks hörhökauppaan...?

    VastaaPoista
  4. Täällä silmät ymmyrkäisinä ihailen!
    Ei tuommosia ihan rähmäkäpälillä värkätä!

    VastaaPoista
  5. arjaanneli: juu ei värkatä, ei myöskään näkövammaisena. toisaalta olen aikeissa kokeilla vieläkö se käsikopelolla onnistuisi, opinhan muotoilemaan saviesineitäkin kuolemani jälkeen. sahaaminen tuossa kivihommassa eniten askarruttaa, siinä olisi kunnon näkökyvyllä käyttöä.

    VastaaPoista
  6. Oih! Ihana töppönen! Oletpas taitava. Ja yksi kivihullu ilmottautuu. Kun tulen uimarannalta tai ulkomailta, tai melkein mistä tahansa, pakaasit painaa pirusti. Kiviä pitää tuoda aina tullessaan. Yhdestä kivestä kaverin mies teki mulle onnenriipuksen. Kiveä en muista, osaisitkohan sie tunnistaa? Ja messuilta pitää aina muutama kivi ostaa...

    VastaaPoista
  7. Voi kuinka kauniita kiviä! Täytyy tunnustaa, että minulla oli lapsena itsellänikin pieni kivikokoelma (leikkimökin kaikki hyllyt ja pöytä täynnä). Tosin siinä ei ollut mitään korukiveä tms, vaan kaikki olivat kerätty lapsuuskotini lähistöltä

    Niin kauniita..

    Falanthalar

    ps. ja taas salasana ryttyilee mulle..

    VastaaPoista
  8. Oot sie taitava!! Ihana tuo saapas! Nyt mä tiedänkin minne ja kenelle toimitan muutaman erikoisen kiven, jotka ovat tuossa kirjahyllyssä...Kunhan seuraavan kerran tavataan! :)

    VastaaPoista
  9. Oi, mikä aarrekokoelma :-O ja vielä olet osannut niitä jalostaakin! Siihen ei tämän Akan kärsivällisyys riittäisi. Kiviä on kuitenkin poimittu mukaan matkamuistojen sijasta kaikenlaisilta retkiltä. osa on sijoitettu kivikkokukkapenkkiin ja taskukokoisemmat hyllyille koristeryhmiin.

    Pitääkin lukea loputkin blogiteksteistäsi (melkein kaikki olen jo lukenut), jospa sieltä selviäisi sekin, miten olet kivistä innostunut ja kuinka kauan niitä harrastanut :-)

    VastaaPoista
  10. Onpa sulla hieno kokoelma, saapasta en ole koskaan nähnyt. Käly on kivistä kiinnostunut.

    VastaaPoista
  11. muistuttakaa minua joskus.
    kerron mieluusti kivihulluuteni taustat, mutta ensin...

    VastaaPoista
  12. Olen sanaton, kun katselen aarteitasi! Täällä riittäisi lukemista, mutta siirrän sen päivänäölle. Hyvää yötä ja kiitos linkistä, joka myös on uusi ja tutustumisen arvoinen!

    VastaaPoista
  13. Oi, millaisia ihanuuksia...Tuo saapas on kyllä mielettömän upea ja vaatii huisasti taitoa sen tekeminen... *nostaa hattua*
    Kivet ovat aina minuakin kiehtoneet, ja niitä onkin vuosien varrella tullut kerättyä kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista... muutama vuosi sitten rupesi jo mieskin toppuuttelemaan, kun lomamatkoillakin tuijottelin vain maahan, meni nähtävyydet osittain harakoille... ;)...en kuitenkaan ole lopettanut keräilyä...

    VastaaPoista