lauantai 16. kesäkuuta 2012

Pari desiä oliiviöljyä

Otetaan esiin kohtalaisen tilava keittiökulho.

- 1,5 - 2 dl öljyä (rypsi, oliivi tai neitsytversiota)
- 1,5 dl   mustaherukkamehua (tiivistettä tai oikeaa laimentamatonta)
- 0,5 dl   soijaa
- 1 dl      valkoviintä  (chanrdonney-gewurztaminer tällä kertaa)

grillausmaustetta (rouhittua purkista tai:
pippureita, paprikaa, ripaus chiliä, suolaa (sitä -ruusu), valkosipulia,...
(lihaliemijauhetta, niin voi jättää suolan poisi.)

kuivattua kynteliä
kuivattua rosmariinia
kourallinen kuivattua persiljaa
kuivattua salviaa
vähän iisoppia
kuivattua basilikaa
kuivattua rakuunaa

yrtit voi laittaa myös tuoreena.

sekoitetaan sotku kulhossa.

Leikataan vaikkapa tarjouslihasta ohuehkoja pihvejä ynnä nuijitaan ne joko nuijalla tai nyrkillä. Kannattaa käyttää muovipussia suojana, pysyy lihan syyt ehyinä.

Marinoidaan lihat yön yli jääkaapissa ja paistetaan ne aikanaan hiiligrillissä. Ihan yhtä hyviltä ne maistuu vaikka paistinpannun tai kaasugrillin kautta käyneinä.

Seuraksi salaattia (niitä ohjeita täältäkin löytyy pilvin pimein), uusia perunoita ja valkkaria tai ölttä.

Ihanat ihmiset seurana kruunaavat aterian.



Oikeesti pyydän anteeksi liian pitkäksi venähtänyttä vaiteliaisuuttani.
Kun tuossa päivänä muutamana hokasin että olen reilun kolmen vuoden aikana malttanut olla tekemättä sitä "leipätyötäni" oikeastaan vailla tykkänään minkäänlaista taukoa (tulikohan tuosta nyt ollenkaan ymmärrettävää virkettä?) väsähdin sekä henkisesti että fyysisesti.

Toisekseen palasin sovittelurintamalle lähes vuoden tauon jälkeen ja kuinkas ollakaan, touko-kesäkuussa keikkoja tulee täyteen tasan kymmenen. En siis opi ikipäivänä kohtuulliseen elämään. En mitenkään. Aina pitää olla hanat kaakossa ja hirmuinen vauhti päällä.

Edellisviikonlopun vietin Jyväskylässä Suomen Lions-liiton vuosikokouksessa yhdessä past-presidenttimme Jatta-papin kanssa.

Viikonloppu oli mielenkiintoinen, rentouttava, lämmin ja lämminhenkinen ja uutta ajateltavaa, uusia ihmisiä, uusia ystäviä tuli roppakaupalla. Majoituimme Jatta-papin vanhempien luona Laukaalla, jossa Sofia-tytär nautti isovanhemmistaan kun pappi ja vassari hulmusivat Jyväskylän houkutuksissa.

Vasta sunnuntaina Orivedellä petti kunto. Kun seisahduimme tauolle olikin Liskiksen kroppa jättäytynyt pois pelistä. Eli hienosti meni koko reissu.


Kuluneen viikon olen leikkinyt eläkeläistä, joka ryömii pihamaalla hankkimassa surureunoja kynnen alle. Katsokaapa:



Tästä kuvakulmasta lienee parin vuoden ajalta näkymiä, joten tämä kelvatkoon vertailuksi. Tuo ristikko oikeassa laidassa on tämän päivän tuotos, sitä pitkin kiipeää hienosti talvehtinut murattini, jonka aion kaivaa ensi talveksi maahan tuohon nimenomaiseen paikkaan.
Ja pihalle unohtuneen tuolin takana on pytyissään tulossa .. hmmm .. tanskan vientiä, kirsikkatomaattia, päärynä- ja luumutomaattia. ainakin. Ja joka purkissa rehottaa salaattia eri vaiheissaan.



Länsimuurikin alkaa näyttää hyvältä. Tuossa mustan mullan alueella on harrastettu maanrakennusta, sillä aiemmin siitä oli luvatonta reittiä pitkin syöksynyt voimalla sadevedet vieden maan mennessään ja kaivaen kohtalaisen kurun pihalleni. Nyt on räystäät korjattu ja jo viime kesänä aloitin sen kanjonin täyttämisen, nyt siihen voi istuttaa tarvittavia kasveja.

Nuo kivet tuossa nurkalla viimeistelevät noin neljänkymmenen sentin syvyisen kurun täyttöä, istutan siihen kivikkokasveja kohta.

Vasemmalla viime kesänä perustamani yrttimaa. Reilu puoli neliötä riittää hyvin, kun sen suunnittelee tarkoin ja valtaosa yrteistä on talvehtivia.
Nam.

Apupödällä on vielä salviaa ja chilivauvoja, joille tulee oma paikkansa kohtsillään.

Niinikään viime kesänä opaskoira-Veikolta saamani kurjenmiekat pinnistelevät ensimmäiset kukkansa ilokseni ja oikean puolen saavissa harjoittelee uutta elämää naapurista pöllimäni humala. Sitä maahumalaahan vaeltelee jo ennestään pitkin plänttiä.



Kas tässä ylpeyteni. Rotua en tokikaan osaa teille kertoa, mutta ensi kertaa olen saanut siemenestä kasvatettua tämänkokoisen chilin, joka on aikeissa juuri ryhtyä kukkimaan. Tämän kaverin hedelmä tulee olemaan sellainen medium ++ ja kauniin oranssi. Sellaisesta hedelmästä tämän siis olen kasvattaut. Muuallapäin pihaa kasvaa vielä suippopaprika, habanero ja joku kolmannensorttinen chili. Nam, nam.



Reippaana tyttönä kasvatin tänä vuonna kesäkukkani siemenestä. Melkein. Valikoimaan kuuluu tuoksuhernettä ja samettiruusuja.
Kun perjantaina kävin kuukausikaupassa poikkesin taksi-Päivin kanssa lähipuutarhalla ostamassa muutaman tomaatintaimen, pari selleriä ja sen suippopaprikan. Ja kaksi hopealehteä, joiden kanssa samaan ruukkuun olivat laittaneet lobeliaa. Minusta aika kaunista.

Juu, ostinah vielä kaksi petuniaakin, jostka istutun seinäkoriin talvehtineiden maahumaloiden seuraksi. Minusta aika kaunista siitäkin tuli.

McGyver virittelee iltagrilliä, joten painun perässä.
Huomenissa menen kuvaamaan naapurintytön suuren päivän konfirmaatiomessusta alkaen.

Saatan piipahtaa taas kohtapuoliin, olkaa sillä välin kiltisti ja rakastakaa lähimmäistänne kuin itseänne, tai toisinpäin. Pääasia on että rakkautta on ilmassa.

3 kommenttia:

  1. Kiltisti ollaan ja rakkautta riittää! <3
    Saat sen Rixu-postauksen myöhemmin: blogista loppuu tila ihan just (98% käytetty) ja siihen tulee paljon kuvia. Niiden muokkaamiseen menee aikaa, ja kahden huonosti nukutun yön jälkeen en tähän aikaan (01.23.) jaksa...
    Saatoin keksiä pienen ratkaisun jussiksi, mutta en uskalla hehkuttaa ennen kun olen asiasta varma. Näyttäisi kuitenkin, että olemme tulossa -jos sopii? =)
    PS. Ethän rehki itseäsi loppuun ennen jussia, ethän?

    VastaaPoista
  2. Pääsin kuivattujen yrttien kohtaan ja ehdin ajatella, että miskei tuoreita, niin siinähän se sitten olikin, että voi käyttää myös tuoreita.

    Leeviltä synttäriterveiset, kakkua ei tullut, mutta nykyistä herkkua, mustia oliiveja sai ainakin viisi. Ne tapetaan ensin, natustetaan sitten, tyyliin että lävistetään kynnellä ja ja tassu kohti ääntä.

    Hyvää Juhannusta sinne, mä aion maata sohvalla ja miettiä kääntäisikö kirjan sivua vai telkun kanavia. Ehkä vähän kävelyttää koiria.

    HannaHoo

    VastaaPoista