Aerobiologian laitos

... ja sen filiaali Lopella ovat täydessä toimessa.

Kyseessä on minun nenäni, jota mittaustehtävissä avustavat silmäni.

Luin just että tulossa on vaikea koivukevät, norkkoja roikkuu nyt niin runsaasti. Kiitos vaan, mieluummin odotan että puhelintolpat ovat täydessä lehdessä. Ja sitä odotankin monesta syystä.


Mutta sillä aikaa toisaalla:

pari ruukullista kirjavaa salaattia
kokonaisia kapriksia
erivärisiä kirsikkatomaatteja
purkki parsaa
vihreitä rypäleitä
punaista ja keltaista suippoa paprikaa (niitä mietoja)
savukirjolohta
isoja katkarapuja
varovasti suolaa (ruusu-)
salottisipulia
oliivi (neitsyt)öljyä

ruukullinen tilliä

yksi limetti tai sitruuna

huuhtele salaatit, tomaatit, paprikat ja rypäleet.  kuivaa.
sulata katkaravut.

revi salaattti kulhon pohjalle.
halkaise tomaatit ja rypäleet, lisää kulhoon

viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi,
pilko valutettu parsa kohtalaisiksi paloiksi,
viipaloi paprikat ohuiksi siivuiksi, "tikuiksi"

leikkaa savulohi reiluiksi paloiksi

lisää kaikki aineet kulhoon ja ripota varovasti suolaa sekaan.
pöyhi varovasti.

siirrä tarvittaessa mieluiseen tarjoiluastiaan ja lisää kokonaiset kaprikset pinnalle.

liruta oliiviöjlyä rohkeasti päälle.

anna vetäytyä kylmässä ainakin tunnin.

leikkaa tilli erilliseen astiaan ennen tarjoilua ja lohko sitrushedelmä omaan astiaansa.

Salaatin seuraksi sopii mustikka-pellavapatonki:

reilu puoli litraa lämmintä vettä
puoli pakettia hiivaa
pari ruokalusikallista sokeria
suolaa
oliivi- ja rypsiöljyä
vehnäjauhoja ohjeen mukaan
pellava-mustikkarouhetta (valio)

tee taikina normisti patonkitaikinan tapaan, nostata,  vaivaa ja leikkaa kolmeen osaan.

kaulitse neliöiksi ja rullaa kulmasta kulmaan kolme patonkia.

nostata pellillä
leikkaa vinoviillot patonkien pinnalle ja "voitele" runsaalla vedellä.

paista 220 (noin, kunnioita oman uunisi ominaisuuksia) kunnes pinta on ruskea

jäähdytä liinan alla.


LC Loppi/MaijaStiinojen Naistenpäivämessut olivat menestys. Yleisöä oli järkyttävän paljon ja ohjelmaa piisasi. oli muotinäytöstä moneen makuun, oli taitavaa tanssia, oli monenlaista näytteilleasettajaa konvehtikimpuista jalkojenhoitoon, kipporvaaresta jäsenkorjaajaan. Olipa oikea ennustajakin, joka tarot-korteistaan antoi elämälle suuntaa maksua vastaan. Oli sitä muotia ja mausteita, oli sisustusta ja entisöintiä, kukkia ja hyvää mieltä.

 

Muotinäytösten malleina toimivat ansiokkaasti omat naarasleijonamme. Taitavia tyttöjä, ensikertalaisiksi. Tässä esimerkkejä loppilaisen Kartanoputiikin valikoimasta.

Oli kaikkea mitä nainen hyvään oloonsa ja iloonsa tarvitsee. Naisten voimin.

Kaksi miehenpuolta sentään kelpuutettiin mukaan. Make hoiti äänentoiston ja J-P ilahdutti naisväkeä taitavalla vilunsoitollaan sekä henkilökohtaisesti että ihan lavalla. Leijonaveljiä hekin. Raija-leijona oli loihtinut kahvioon suussasulavia leijonaleivoksia ja tuhtia kääretorttua. Lähes kahdeksankymmentä naista oli onnekkaita arpajaisissa. Näytti hauskalta kun Päivi-leijonan ja parin avustaja-leijonan loihtimat tulppaanikimput lysivät tiensä voittajien käsiin ja kulkivat messuväen seassa.

 

Meillä täällä Lopella osataan kaikkea.

Etelä-Hämeen Tanssiopiston tytöt esittivät kaksi tanssia, tässä italialainen tarantella-tanssi.

Täytyy tunnustaa että olin melkoisen väsynyt illan päätteeksi. Koska en ole kykenevä raskaisiin töihin, minulle jäi tilaisuuden juontamisen vastuu. Ja sitä ennen myyjien ohjaaminen paikoilleen sekä sellaiset pikkutoimet.

Mutta ihana oli ilta. Katsotaan mitä keksimme ensi vuonna...

Anoppi Ensimmäinen Suuri (lasteni isävainaan äiti) puolestaan täytti 80.
Kulosaaren kartanon saunatilassa vietettiin perheen kesken iloiset kekkerit, joihin tyttäret ja miniät ja lapsenlapset olivat loihtineet maukkaat serviisit sekä ohjelmaa. Hauskimmat olivat pikkuisiman esittämä räppi ja Esterin syntymäpäivälaulu, johon kaikki vuorollaan osallistuivat. Tiedättehän se "ken on syntynyt tammi...". Eikä ollenkaan ollut huono kokemus kuulla ensikertaa Panssarijunaa, ihan oikeana ensiesityksenä, kiertue alkoi Tampereelta vasta seuraavalla viikolla.

Kasikymppisiltä liftasin lankomiehen kyydillä Kallioon satavuotisille.

Siis Stanstan ja Liskiksen.

Meillä on Stanstan kanssa aivan erityinen suhde. Se on jotenkin enemmän kuin ystävyys. Se on enemmän kuin  rakkaus. Se on.

Tulin tapaamispaikalle ennen Stanstaa ja Tuppoa. Minut oli kutsuttu muistohetkeen samaan paikkaan. Stanstan ystävä oli menettänyt poikansa vajaata vuotta aiemmin ja läheiset olivat kokoontuneet vainajan syntymäpäivän kunniaksi ensin haudalle ja sitten muistamaan.

Mitenkö Liskis tähän liittyy?
Stansta oli sitä mieltä että meidän kuuluu tavata ja olimmekin äidin kanssa jutelleet puhelimessa paria päivää aiemmin. Olimme siis tuttuja? Ällistykseni oli suuri kun minut komennettiin illan emännän viereen pöydän yläpäähän istumaan sen sijaan että olisin vaivihkaa koko muulle perheelle ja ystäville vieraana istunut vallan toisessa päässä Harley Parkinsonin kanssa. Blondi Tuppoineen saapuivat myöhemmin.

Pointti tässä lienee se että joskus kaksi ihmistä ovat ikituttuja, vaikkeivat koskaan aiemmin olisi edes kuulleet toisistaan. Näin oli.

Sopivassa välissä liukenin omaan pöytäämme murujeni kanssa ja tapasin mutkikkaan ystävä V:n avovaimoineen sekä uuden tuttavuuden J:n tyttöystävineen, nämä ovat alun perin Tupon ystäviä. Perhe laajenee kun sielut löytävät toisensa.

Hanna Hoolle vielä erikoistiedoksi että tapaamisemme sujui mallikkaasti Tupon pienen keittiön ääressä yli aamukuuden. Tällä kertaa oli vuorossa pikavisiitti, en voinut jäädä pitempään, koska paikallisläpykän lukijat odottivat tuotoksiani ja deadline on varhain tiistaiaamuna.

Seuraavan kerran palaan kalliolle kukkulalle kunhan ne kuuluisat puhelintolpat ovat täydessä lehdessä. Siinä välissä kun koivut ovat kukkineet ja heinät vasta odottavat vuoroaan.
Kauan eläköön antihistamiini!

Kauan eläköön ystävät!