Sosiaalisia kiireitä

Tässä on kuulkaa pitänyt poikkeuksellista sosiaalista kiirutta.

Juu, meillä on vietetty kuherruskuukautta ja käyty häämatkalla.

Kas kun kumpikaan ei varsin ole matkailevaa sorttia, jollei lasketa mukaan visiittejäni Blondilandiassa. Eikä Roosapolon vuoksi juurikaan voida yhtaikaa olla pitkään kotoa poissa.

Perjantaina valmistauduttiin kyläreissulle. Yhdessä. McGyver on kovin huono lähtemään millekään riennoille kanssani ja nyt se lähti ihan vapaaehtoisesti ja mielikseen. Mentiin Sirkka-ystävän tykö saunomaan ja syömään ja juomaan ja parantamaan maailmaa. Ja Roosa lähti mukaan.

Koirapolo oli koko päivän ihan nervona, se vaistosi että tänään ne taas lähtee ja jättää toisen yksin kahden kissapedon kanssa. Vähän pelotti että vanhus saa sydärin kun ansin laitoin vinkiksi heijastimen kaulaan. Sitten pakattiin McGyverin saunavehjeet (ei ollut virhe, oli tyttärentyttären haparoiva kirjoitus saunan ovella aikoinaan) kassiin ja Roosalle matkahuopa taksin penkin suojaksi Kun viimein koitti lähdön hetki, oli koira niin sekaisin että pissat tuli melkein housuun, ihan parvekkeen eteen.

Ilta oli kerrassaan ihana, hyvää seuraa, loistava sauna (sanoi McGyver) maukasta ruokaa ja tietenkin rapuja. Yksikään loppilainen vasemmistolainen ei vietä toveri-iltaa ilman rapuja. Nääs. Se on meillä vallan perinne. Vuodenajalla ei ole väliä.

Lopulta anivarhain aamusella, puoli kolmen maissa taksi tuli noutamaan meidät kotiin. Vaan Roosapa ilmoitti jäävänsä Sirkan luo yö(?)kylään. No, mikäs siinä, senkun jäät. Oli kuulemma sittenkin aikansa tepastellut pitkin huushollia, yläkertaan, alakertaan, yläkertaan, sängyn viereen, taas alakertaan.... oli itkukin päässyt väliin. Mutta itsepä valitsi. Oli ne ihan hyvin lopulta selvinneet ja Roosa on tervetullut uudemmankin kerran yökylään. Tämä on oikeesti suunnattoman suuri helpotus. Kas kun tuo tyttö ei ole taipuvainen olemaan kiltisti yksin kotona. Siis ilman ihmistä. Kissoista ja kilpparista ei ole lohtua silloin kun mami tai molemmat ovat poissa. Itku, parku ja hammastenkiristys on melkoinen. Nyt pääsemme yhdessä vaikka Stanstan ja sen "uuden" kanssa illatsuihin tai muulle retkelle ja yökyläänkin. Aikamoinen apu.

Lauantaina krapuloissani kapusin Elmolaan, Jussin Penkkareihin. Ne ovat siis penkkipunnerruskisat. Viidennet laatuaan täällä Lopella. Senttarina sinne menin. Enkä ikipäivänä ole perehtynyt tuohon urheilulajiin. Vaan nytpä olen. Voitteko kuvitella että ihminen makaa seljällään penkillä ja nostelee ja laskee tankoa, jonka kokonaispaino on yli 270 kiloa? Se on hurjan näköistä, tankokin ihan vääntyy melki luokille.

Lauantaiehtoona käytimme koiratonta iltaa hyväksi ja lähdimme teatteriin. Riihimäen Teatteri esittää pikadeittikomediaa Ruksaaks mua viereisessä ravintolassa, Main Streetillä. Sekin oli duunikeikka, mutta samalla myös tutustuminen esitykseen. Olen pitkään tuuminut tuoda talvisen teatteripläjäyksen tänne kotipitäjääni, ravintolaympäristöön ja tämä tuntui ennakkoon juuri sellaiselta.

Meillä on kovinkin kulttuuriystävällinen henki täällä Lopella. Joskin aika korkeakulttuurinen. Meillä on maailmanluokan kamarikuoro, kansainvälisilläkin lavoilla esiintynyt mieskuoro, menestyneet harmonikat, puhallinorkesteri, lapsi- ja nuorisokuoro, erinomainen teatteri, kirkossamme järjestetään tasokkaita konsertteja... kaikki on tasokasta ja hienoa. Rahvaalle on sitten naapurikaupungin leffat ja pitäjän kapakat.

Jos kerran järkkään pennuille karaokerientoja ravintolassa, miksen siis aikuisille teatteria? Häh? Katsotaan kuin käy.

Tänään sain häiritsemättä uinua liki kahteen iltapäivällä. Vähän nolotti, mutta kun kukaan ei herättänyt, minä nukuin. Nukuin niinkin syvästi etten herännyt Tytin touhuihin aamukuuden maissa. Neiti on ottanut tavoitteekseen tutkia korukokoelmani purkki kerrallaan. Nyt oli vuorossa ystäväni valama valurautainen silli. Sellainen keskivertosillin kokoinen pata, jossa kuuluisi niitä mereneläviä hauduttaa uunissa. Minä säilytän siinä koruja. Senpä Tytti-pytti kippasi kaapin päältä laittialle tarkempia tutkimuksia varten.

Vaan nytpä menemme syömään hyvin hautunutta pataa (siinä ei ole silliä) ja sitten levittäydymme leffailtaa varten sohville. McGyver on vuokrannut viimeisimmän Indiana Jonesin, sen jota en ole vielä nähnyt. Toivottavasti pystyn sen kokonaan katsomaan.

Olkaa kiltisti ja muistakaa lähimmäisenne tänäänkin.