Todellista johdatusta

/silloin kimppuuni hyökkäsi paavin gorilla/
ja heräsin Rooman rautatien torilla/
se taisi olla todellista johdatusta/
oli päässäni kuhmu ja silmäni musta/

- mikko perkoila, joskus 80-luvun alkuhämärissä -

Joo. Meillä täällä Lopella järjestetään ensi keskiviikkona (28.10) aivohalvausilta.
Meininki oli että minä toimittajana teen asiajutun - siis oikein artikkelin aivohalvauksesta paikallisläpykkään. Tein myös. Maksullisen. Tarkoitan palkallisen.

Eikä se "mahtunut" tämän viikon numeroon.

Se puolestaan tarkoitti sitä että tämä mummi lensi pitkin pitäjää ylimääräisten mainosten kanssa ja puhua palpatti kaikkien korvat tukkoon. Toivottavasti joku asiaan kuuluva osaa tulla luennolle ja uuden kerhon perustamistilaisuuteen.

Tänään piti niin ikään oleman se kuuluisa päivärahapäivä. Vaan ei ollut sitäkään. Oli ne viisisataa päivää tulleet täyteen, mutta mitään mainintaa siitä ei ollut. Paitsi tarkemmin nettisivua tutkittaessa. Ne olivat tulleet täyteen jo kuukausi sitten. McGyverin oma kirjanpito oli siis kuukauden pielessä.

Jollen olisi aivohalvaantunut ja söisi henkeni pitimiksi pöpipastilleja, olisin näistä takuulla saanut ainakin paskahalvauksen. Niin olisi ainakin kuka tahansa muu "normaali" ihminen saanut. Mutta kun tässä on tullut kaikenlasta muutakin tielle, en sitten hokannut näistäkään pahemmin hermostua.

Varmemmaksi vakuudeksi olin sitten laittanut ensi sunnuntain Pizzaa ja Poppia -julisteeseen väärän päivämäärän. Tai, päivän numero oli kyllä ihan oikein, mutta kuukausi oli pielessä. Piti olla 10. mutta olikin 11.

Repikää kuulkaa tästä!

Sain muuten uuden työpöydän.


Aikas makee, vai?

En nyt äkkiä keksi muuta jutunjuurta. Olkaa kiltit toisillenne ja hyvää yötä.

***

Tässä tämä lehtijuttu:

Aivohalvaus on pelottava sana.

Silloin puhutaan aivojen verenkiertohäiriöstä, Se voi olla tukos (infarkti) aivojen verisuonissa, se voi olla verenvuoto joko aivokudoksen sisällä (ICH) tai se voi olla lukinkalvon alainen vuoto (SAV). Se voi olla myös hyvin lyhytaikainen häiriö aivojen verenkierrossa(TIA).

AVH:ta (Aivojen VerenkiertoHäiriö) pidetään vieläkin usein mystisenä ja kohtalokkaana sairautena. Se saattaa ollakin kohtalokas, mutta nykyään aivojen verenkiertomekanismista ollaan hyvinkin perillä. Samoin niiden häiriöistä. Tärkeää on myös se että nämä häiriöt ovat pitkälti ennaltaehkäistävissä elintapojen siivoamisella, kohtuullisella painoindeksillä, liikunnalla ja huolehtimalla kolesteroli- ja verenpainetasapainosta. Samat lääkkeet siis pätevät kuin sydänsairauksien ehkäisyssäkin.

Mutta jos AVH sittenkin iskee kohdalle, on aika kaikkein ratkaisevin tekijä. Tukosten kohdalla on päästävä liuotushoitoon hyvin, hyvin sukkelasti. Verenvuototapauksissa nopeus on myös valttia. Mitä pikemmin potilas saadaan hoitoon, sen paremmat toipumismahdollisuudet sairastuneella on. Ensimmäiset tunnit ovat tärkeimmät.

Mistä sitten tietää, milloin kyseessä saattaa olla aivohalvaus?

Aivohalvaus on tavannut olla yleisempi varttuneilla ihmisillä, yli 55-vutiailla. AVH saattaa iskeä myös mm. onnettomuuden seurauksena tai synnynnäisen aneurysman puhkeamisesta.

Äkillinen, kova päänsärky, tasapainon heikentyminen, pahoinvointi ja kaksoiskuvat ovat aika selviä merkkejä, jolloin on syytä hälyttää apua. 112 on silloin maailman tärkein numero.

Kuntoutus on toipumisen A ja O

Kun AVH:n aiheuttama sotku on aivoista saatu siivotuksi alkaa rankka toipuminen. Hyvin usein tässäkin aika on valttia. Monelle AVH-potilaalle jää näkyviä, fyysisiä vaurioita, liikuntarajoitteita, selviä halvausoireita. Riippuu paljolti siitä, missä kohtaa aivoja ongelma on syntynyt, onko kyseessä ollut infarkti vai verenvuoto.

Ulospäin näkymättömiä seurauksia ovat masennus, mielialan muutokset, jopa persoonallisuuden muutokset. Joillekin halvauksen jälkeen tulee vaikeuksia puhua, lukea tai yhdistää nämä toiminnot, löytää sanat ja niiden merkitykset (afasia). Neglect puolestaan on ilmiö, jossa aivot jyrkästi kieltäytyvät reagoimasta kaikkeen vasemmalla puolella olevaan, tila on varsinkin toipumisen alkuvaiheessa hyvin yleinen. Toista puolta maailmasta ei vaan kerta kaikkiaan ole. Näköhäiriöt, kaksoiskuvat ja näkökentän puutokset ovat monelle AVH:n sairastaneelle niin ikään tuttuja.

Oireiden lista on pitkä. Kahta täsmälleen samanlaista tapausta ei ole.

Vertaistuki on poikaa

Aivohalvaus pysäyttää kerralla. Entinen elämä muuttuu historiaksi silmänräpäyksessä.

Pelkkä fyysinen kuntoutuminen ei riitä. AVH:n läpikäyneen on opeteltava koko elämä uudestaan. Uuden elämän opetteluun kuuluvat ihan arkiset askareet. Miten otetaan veitsi ja haarukka käteen ja miten niillä – ja kummalla- osutaan suuhun? Huonekalut, seinät ja oviaukot eivät pysy siinä missä silmät väittävät niiden olevan, vähäisetkin ponnistukset väsyttävät kuin viikon raskas työ, muisti pätkii, monasti esiintyy ärtymystä, rivoja puheita, itkua, masennusta ja kaiken menettämisen tunne. On vaikea hyväksyä tapahtunutta.

Terveiden maailma tuntuu kohtuuttoman vaativalta. Jatkuva avun tarve nöyryyttää ja silloin potilas usein yrittää ylittää itsensä pyrkien toiminaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja uuvuttaa itsensä entisestään.

Aivohalvaus- ja afasiayhdistykset toimivat eri puolilla maata. Valitettavasti yhdistysten toiminta ja markkinointi ei ole viime vuosia lukuunottamatta kovinkaan tehokkaasti yhyttänyt AVH:n sairastaneita tai omaisia.

Riihimäen aluekerhon yhdyshenkilö Taina Metsberg kertoo kerhon jäsenmäärän lisääntyneen merkittävästi Kanta-Hämeen keskussairaalan otettua käyttöön ensitietoillat vastasairastuneille ja omaisille. - Kun maailma on juuri romahtanut ei lääketieteellinen hoito useinkaan riitä. Kuukausittain kokoontuva ryhmämme tukee ja neuvoo jäseniään, teemme retkiä, liikumme luonnossa ja kerhoilloissa on usein ulkopuolinen vierailija kertomassa sairauteemme liittyvistä asioista, Taina luettelee.

Taina Metsberg vakuuttaa, että -Tärkeintä ja antoisinta tässä kerhotoiminnassa on tavata muita sairastuneita ja saada vahvistusta sille ettei tässä nyt mitenkään yksin olla.

Oma kerho Lopelle

Lopen Pääkirjaston Fallesmannisalissa järjestetään keskiviikkona 28.10. klo 18.00 alkaen Aivohalvausilta, jossa luennoimassa ja kysymyksin vastaamassa psykologi Elina Castrén Kanta-Hämeen Keskussairaalan Riihimäen yksiköstä. Illan aiheena on erityisesti neuropykologinen kuntoutus ja kognitiiviset häiriöt. Tarkoituksena on myös perustaa Kanta-Hämeen aivohalvaus- ja afasiayhdistyksen aluekerho Lopelle.

Tilaisuus on avoin kaikille ja erityisen tervetulleita ovat hiljattain AVH:n sairastaneet omaisineen. Kahvia pullineen on tietenkin tarjolla.

jk-v