Rakkaat pölyiset kirjani

Muistatteko kirjahyllyni?

Hani-Hannihan sitä taannoin kyseli. Ja nyt sitten pitäisi paljastaa viisi parasta/rakkainta/unohtumattominta/viihdyttävintä /vaikuttavinta/ kirjaa. Eihän se ole ollenkaan mahdollista. Niitä on niin paljon. Mutta yritetään.

Lapsuuden rakkaimpia ovat Kirsi Kunnaan Tiitiäisen satupuu joka on ihan yhtä vanha kuin minäkin, ...hetkinen, tarkistan.... eiku se onkin vuotta vanhempi.
Erikoislemppareitani ovat Eukko joka aina joi vettä sekä Ville ja Valle ja kaikki muutkin Herra Pii Poon johdolla.

Else Holmlund Minarikin Pikku Karhu sulattaa sieluni ja sydämeni aina vaan ja ikuisesti. Tämän kirjan oppien mukaan tarjoan aina syntymäpäiväkeittoa synttäreilläni...

Sitten kasvoin vähän isommaksi ja käsiini osui Frank B. Gilberth Juniorin ja Ernestine Gilberth Careyn Tusinoittain halvemmealla. Tusinapäisen pentulauman liikkeentutkija-isän (tässä tapauksessa ei siis ollut kysymys mistään firmasta vaan tavoista työskennellä mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti.... äsh, en osaa selittää, lukekaa itse) jälkeläisten muistikuvia lapsuudesta.

Sitten tulivat keskikoulun (joo, olen käynyt keskikoulun, en peruskoulua) äidinkielen esitelmät. Minulle lankesi arvonnassa Ernest Hemingwayn Vanhus ja Meri. Ja se oli kuulkaa menoa! Olette varmaankin hokanneet että olen ihan vain aavistuksen kummallinen ja outo, mutta se kirja kolahti, oikein KOLAHTI! Sen jäkeen ahmin kaaaaikki käsiin saamani Hemingwayt, myös tämän vuosituhannen puolella ilmestynet postuumit jotka leski Mary ja hänen perikuntansa ovat toimittaneet julkaisukuntoon. Tälle miehelle häviävät niin lemmikkini John Irving kuin Gabriel Carcia Marquezkin. Hemingwayltä rakkain on Saaret ja virta, jonka tyhmyyksissäni lainasin "luotettavalle ystävälle", jota ei sen koommin ole näkynyt - eikä kirjaakaan. (jos joku joskus jossain törmää tuohon teokseen, ostakoon sen ja lähettäköön vaikka postiennakolla minulle, maksoi mitä maksoi)

Jaahas, ja mikähän seuraavaksi....? Sanat matkaoppaana. Pieni kätevästi taskuun tai käsväskyyn mahtuva kirjanen elämän viisauksista. Epiktetoksen "Juuri vaikeudet osoittavat, mihin ihminen pystyy" , Hemingwayn " Meidän olisi kaikkien uudelleen keksittävä sydämemme, eikä ajateltava sitä vain silloin, kun siihen koskee" ja monet muut elämän totuudet, jotka ovat itsestään selviä kunhan joku niitä sormella osoittaa.

Pikkusiskoltani, siltä biologiselta puolikkaalta, sain Dinotopian. James Gurneyn matkatkertomuksen Dinotopiaan, maahan ajasta irrallaan.

Kolmenkympin tienoilla löysin Carlos Castanedan, hörhöjen hörhön. Ja hurahdin tykkänään. Tarinoita voimasta, Matka Ixtlaniin, Kotkan lahja..., and the same in english.

En ole koskaan päässyt rehvastelemaan matemaattisella lahjakkuudellani joten esittelen seuraavaksi viidennen kirjarakkaani:
Douglas Adamsin Hitch Hiker's Guide to Galaxy, Linnunradan käsikirja liftareille.
Ei voi selittää, se joko kolahtaa elinkautiseksi tai sitten ei. Lukekaa itse.
Minulla tosin on vain A Trilogy in four parts, oikeesti siinä trilogiassa on viisi osaa.(saa kirjakaupasta suomeksikin) Olisi varmaan enemmänkin jollei Douglas-polo olisi saanut kohtalokasta sydäriä niin nuorena.

Kelpaako, Hanni- kultaseni?