Aamusella kuuden maissa syötiin aamupuuro yhdessä (tällä kertaa saksalaisen kaupan moniviljahiutaleista) ja juotiin aamukahvit ja -teet. Ja kuunneltiin Olga K:ta. Kerrankin otin aamupastillit oikeaan aikaan ja oikeanlaiseen mahaan.
"kun kissa on poissa/hiiret hyppii..... eiku: kun ihmiset on poissa/kissat nukkuu..."
Kävin viime viikolla labrassa. Olen taas palannut kilttinä tyttönä ruotuun ja käyn kolmen kuukauden välein kontrollissa. Että lääkärikin tietää minun olevan hengissä. Tuossa vähän lipsahti pitemmänpuoleinen tauko tsekkauksesta: syyskuusta 2006 huhtikuuhun 2008. Tuli vähän kehuja. Kaikki arvot oli ihan vinksin vonksin viime keväänä. Nyt on lääkitty uusilla annostuksilla siitä huhtikuusta asti ja tänään tohdin viimein soittaa Tiina-hoitsulle tuloksista.
Meillä on TK:ssa hoitsun puhelinaika puoli kymmenestä yhteentoista ja iltapäivällä yhdestä johonkin. Tämä sitten puoli kybältä jonottamaan. "Hei. Olet soittanut...... terveydenhoitajan puhelinaika on maanantaista perjantaihin klo 8 viiva 9.30 ja plöp pläplällää..." Iltapäivällä siihen yhden vahtiin yritin uudemman kerran. Linja tuuttasi, toisenkin kerran ja sitten: pipipipipi ja mykäksi. Kännykän näytössä seisoi selvällä suomen kielellä: Puhelu hylätty... Täh? Uudestaan kuin teletappi ikään. Ja taas, ja seitsemännen kerran. Kun viimein joku vastasi se joku ei ollut oma hoippani vaan jonkun toisen alueen tätsy (meidän täti oli koulutuksessa) jonka kanssa piti vähän vääntää että sain labratulokset tietooni.
Palataanpa menneisyyteen. Kävin siis labrassa. Listalla oli paastosokeri, kolesterolit, maksat, pvk ja niinpäinpois. Minä olen sellainen atoopikko jolta ei hevillä (eikä kantrilla) verinäytteitä oteta.
Ensin pitää kinata siitä ettei kyynärtaipeita saa mennä ronkkimaan kun niissä on niitä Bakerin kystia vieri vieressä, eikä niissä kyllä ole kunnon suoniakaan. Eikä kaulasta eikä alaraajoista ettei tule uusia tukoksia. On joka kerta ihan onnen kauppaa tuleeko verta vai ei ja jos tulee heittääkö hemolyysiin vai ei. Tällä kertaa uuden tyttösen piti saada neljä eri kertaa putkilot pullolleen.
Käsivarteni on kuin pahemmankin katutappelun jäljiltä vieläkin mutta näytteet otettiin vaikka tytsyä melkein itketti. Ja minä lohduttelin että hienostihan tämä menee, vain kaksi ylimääräistä reikää.
Olisi mielestäni vähintään kohtuullista että tuollaisen painimisen jälkeen olisi arvot edes jotenkin kohillaan. Mutta eipä vieläkään. Kilpirauhaslääkitys on ainoa johon ei tartte puuttua. Kolesterolit oli vähän laskeneet mutta yli viitearvojen edelleen, lääkityksestä huolimatta. Sokerit
olivat myös änkeämässä ylöspäin, hippusen ylitse raja-arvojen mutta siis nousussa kuin blogini listalla. Maksoista en viitsi edes puhua, hemoglobiini sentään oli vielä 143, vähän laskenut normaalista. Se mikä minut vähän peläytti oli tromppeleiden suuri määrä: 426! Ne on niitä hyydyttäjiä ja tuo lukema on hyvin kaukana turvallisesta maksimista. Huh. Siis kipinkapin lääriin uutta annostusta suunnittelemaan. Toivottavasti se tokenee nostetulla primaspanilla ettei tarvitsisi järeämpien kanssa ruveta. Että sellaista menoa.
Enpä aio mennä huomenna päiväkerhoon. Väsyttää niin vimmatusti mutta ei nukuta. Ehtoolla on kuitenkin päivystettävä Nuopparilla kun palkollinen vie bussilastillisen kersoja Elämä Lapselle -konserttiin pääkaupunkiin asti.
Torstaita sentään odotan kovasti. Jos ilmat sallivat pääsen sienijahtiin. Joo, uhkarohkea ystäväni säästi viikon helle(?)lomastaan sienestykseen. Ja vie siis minut mukanaan. Täytyy sitten vaan laittaa kaikki raudat peliin ja sitoa kunnolla se parempi, vastikään satutettu kinttu ynnä koekäyttää uudet (dyykatut) tukevat lenkkarit. Voi kun ei sataisi! ...toisaalta, joskohan hirvikärpäset pysyisivät paremmin loitolla jos vähän satelee? Tietääkö kukaan?
Eikun heikunkeikun täältä eteläisestä Hämeestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti