keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Toukokuun arki


Juu, en ollenkaan kolhinut itseäni, en edes itsetuntoani vappuna.
Vappupäivän yhdeksän tuntia poliittista hulabaloota vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkeillä yhdessä demarien kanssa, työväen yhteinen vappujuhla puheineen, musiikkeineen ja tansseineen.

Neljä puhetta. Tällä kertaa hyvinkin teräviä ja ajankohtaisia, kantaaottavia. Maamme hallitus on toden totta tehnyt itsensä arvostelun ja mollaamisen helpoksi, hehän suorastaan tarjoavat täkyjä siihen. Unohduksiin vain jäävät ne hyvät ja eteenpäin kurkottavat päätökset, joita myös ovat tehneet. Mutta kunnioitusta ja luottamusta ei kovin runsaasti enää taida kansan keskuudessa olla...

Loppuehtoo menikin mukavasti aateveljien ja -sisarien kanssa laulaen, syöden ja juoden Sirkan hoteissa. Hän kkutsui koko katraan nyyttäreille kotiinsa. Sielläpä viihdyimme, omasta mielestäni neljään, mutta Margaret väittää blogissaan että viiteen. Samapa tuo, kermaisesta lohikeitosta, ravuista ja uhkeasta täytekakusta kehkeytyi historiallinen krapula. Oikein isolla K:lla. Ja oksennuksen kera. Vatiin, jonka McGyver kuuliaisesti kiikutti vuoteeni viereen ja siitä pois. Ja takaisin. Onneksi se mukulamessu alkoi vasta kolmelta iltapäivällä. aiemmin en olisi kyllä kirkkoon kyennytkään. Heräsin nähkääs kymmentä vaille kaksi.

Messu oli viehättävä, ymmärrettäväksi koottu, todellakin lapsiystävällinen.

Vai mitä tuumitte kanasista ristikulkueessa? Seurakunnan lapsityöntekijät olivat pukeutuneet asianmukaisesti.

Rukoukseen kiinnitettiin huomiota. Kirkkosaliin oli rakennettu useita alttareita joiden äärellä on hyvä lukea rukous. Lapsille opetettiin että myös pelkkä kynttilän sytyttäminen on rukous.

Musiikkisalissa tutustuttiin alttaritaulumme luonnoksiin ja piirrettiin sekä kirjoitettiin tuonnempana luettavia tärkeitä esirukousaiheita.

Ja minulla on taas kunnollinen käyttöoikeus näihin kuviin. mutta vain minulla.

Blondi tuolla muurinsa kupeessa uikutti oloaan. Lämmin ajatukseni ja varovainen halaus sinne suuntaan. Samanlaista tuomiopäivän meininkiä on täällä liskolandiassakin. Täällä ainakin koivun ensimmäiset pöllyt ovat löytäneet tiensä sisuksiini, firbomyalgia rellestää ja jostain syystä jalkani ovat aivan muusina. Turvoksissa puoleensääreen ja joka ikinen askel tekee älyttömän kipeää. Olen yrittänyt päivittäin tassutella Harleyn kanssa vähintään pari kilometriä, mutta se näemmä vain pahentaa tilannetta. Pitääkös minunkin nyt sitten lopulta mennä lääriin?

Lopuksi kevennys kaukaa kahdeksankymmenluvun alkumetreiltä:

Takana on kolmen viikon suhailu pitkin kotimaatamme, vähän oli väsy takapenkillä. Se oli hurjaa lada-aikaa eikä koko autossa mitään turvavöitä ollut.
Näit ihan oikein. On niitä neljä. Yksi niistä on serkku.

4 kommenttia:

  1. Hellyyttävä tuo viimeinen kuva. Köh ja köh muuten...

    VastaaPoista
  2. No jo mie laskin noita mukuloita, että montako niitä oikein on??? Ihan kuin piilokuva; ensin näkee kaksi ja sitten kolme ja lopulta neljännenkin kaatuneena :D Ja katkaravuista miekin aina saan kammottavan krapulan.. niin ja mene lääriin, mun ei tarvinnut, vaikka melkein jo luovuin periaatteestani, sen verran koheltamisesta tuli vammoja :D

    VastaaPoista
  3. Anteeksi kun en tänään vastannut puhelimeen! Hieman heikossa juttelukunnossa eilisen jälkeen. Huomenna?

    VastaaPoista
  4. Haevaa paevaa (lainaten teksasilaista edellisen elämän ystävääni) ❤ !
    Kävin lukemassa kaikki tämän vuoden juttusi ja yksi juttu jäi epäselväksi (ainakin ?). Miks te taas muutatte ja mihin :O ?
    Hyvää äiteinpäivää Liskolandiaan ❤ !

    VastaaPoista