keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Koira sen teki


Lapinmarjaa, Riepua on askarruttanut miten ihmiset ovat elämänsä tärkeimmän ihmisen tavanneet. Siis miten se oikein tapahtui.

Olin reippaasti yli puoli vuotta ollut kaikin keinoin hankkiutumassa epämieluisasta avomiehestä erilleen. Olen varmaan tästä taistosta jonkun kerran ohimennen maininnutkin, oli kerrassaan kyllästynyt jatkuvaan ryyppäämiseen ja muuhun holtittomuuteen kotonani, jatkuviin rahavaikeuksiin, kun kumppanin rahat menivät juomiin, kavereille tarjoamiseen ja puhelinkortteihin à 20 euroa per kännätty yö. Ja kaiken sellaisen tuomaan ällötykseen pitkässä parisuhteessa.

Tällainen oli arkipäivääni sinä päivänä kun Roosa, se maailman itsekkäin, uteliain ja ihanin koira jupisi useita tunteja kirsu puoliksi postiluukusta käytävän puolella. Joka kerran kun koiralle tuntemattomat askeleet kulkivat ovemme ohi kumpusi julmettu urina ja röhkiminen pienestä koirasta. Siihenkin kyllästyneenä ja perin juurin raivostuneena leväytin ulko-oven selälleen ja sanoin koiralle että mene, perkele ja syö kaikki jotka sun käytävässäsi kehtaa kulkea. Koira meni.

Ensin näytti siltä ettei rapussa mitään ollut mutta sitten koira alkoi heilua, tiedäthän silleen kun häntä heiluttaa koiraa. Auki paiskatun oven takana lymysi mies. Iso pino pahvilaatikoita sylissään.
- Jaa, päivää, sanoin, tuo koira oli pakko päästää katsomaan mitä täällä tapahtuu. No selityshän se oli sekin, oikeasti totta mutta ei takuuvarmasti siltä kuulostanut. Luulisin.

Mies laski laatikkopinon lattialle ja kyykistyi rapsuttamaan koiraa. Esittelin siinä itseni oikein nimellä ja hän sieltä lattianrajasta ojensi kätensä ja sanoi omansa. Siinä sitten rupateltiin aikamme, tivasin kunnon kerrostalomummon tavoin perhesuhteet, ammatit, oliko kyseessä vuokralletulo vai oikein omistusasunto ja kaikkea sellaista tärkeää. Nimen unohdin tapojeni mukaan samantien.

Siinä sitten lähestyttiin joulukuuta ja istuimme iltaoluella sen avotyypin kanssa kyläbaarissa. Tämä uusi naapuri osui myös samalle asialle, istuutui viereiseen pöytään keskenään, nyökkäsi tuntemisen merkiksi. Minä suupaltti kutsumaan kaverin seuraamme ja esittelin myös kumppanini. Tällä kertaa nimi jäi mieleen.

Lasillisen juotuaan naapuri ilmoitti poistuvansa kukkakauppaan kun se näkyi olevan vielä avoinna. Huutelin leikilläni perään jotain ruusuista.

Seuraukset olivat sen verran yllättävät että tämäkin täti meni hiljaiseksi. Naapuri piipahti vielä kuppilassa ja lykkäsi käsiini valtavan kukkapaketin. Ja poistui mitään puhumatta. Paketti avattiin ja sisältä löytyi 10, KYMMENEN, tummanpunaista suurta ruusua. Jos ei tuollaisesta hämmenny, ei sitten mistään.

Ne ruusut ovat suuressa lasimaljassa kirjahyllyn päällä tänäkin päivänä.

Loput suhteemme alkamisesta pidän omana tietonani. Tai kerron sen joskus toiste. Riepu tyytyköön tähän.


14 kommenttia:

  1. Ja niin tyydynkin. Sen verran mieki ruusuista tiedän, että ne ei mitään halpoja ole.
    Kyllä kuullostaa hyvältä mieheltä, ruusut ja kaikki :) Ja koiraahan tässä tulee kiittää suurin elein :D

    VastaaPoista
  2. Mie en tyydy tähän. Lisää. Mitä sitten tapahtui? Ei tarvii kaikki yksityiskohtia, mutta ei tällaista tarinaa voi tähän jättää. Vai jatkanko mie tyyliin olipa kerran? :D

    VastaaPoista
  3. Oh, täähän on kuin jostain elokuvasta! Romanttista. Mä löysin Hamletin sen työpaikalta ja annoin sille puh.numeroni, aika proosallista tähän verrattuna!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa :)

    (mies pitää tarkistaa tiskipenkin ääressä)

    VastaaPoista
  5. Eikun jatkoa vaan pyytää hänkin. Eihän tota juttua nyt kesken voi jättää. Koko tarina julki vaan, muuten en ala mitään =O.
    Elävän elämän rakkaustarinat on niin hienoja, joten alapa naputteleen niitä kirjaimia jonoon.

    VastaaPoista
  6. Kyllä täälläkin odotellaan jatkoa, oli niin hieno alku.

    VastaaPoista
  7. Piti tulla tännekin vähän lukemaan rakkaustarinaa. Ihanaa! Kyllä koira on ihmisen paras kaveri!:)

    VastaaPoista
  8. Susiskin vaatii jatkoa! Ehdottomasti!;)

    VastaaPoista
  9. Tulihan se mun sähköpostini perille ? Tulihan ?

    VastaaPoista
  10. Ai niin, piti kysymäni että mitäs se sun avotyyppis tuumas siitä kun sait vieraalta mieheltä ruusuja ?

    VastaaPoista
  11. voi teitä, tytöt!

    HANNELE: lisää tulee, vartu vaan
    HANELEN PARATIISI: antoi pyytämättä työnäytteet tiskaamisesta ja muusta kodinhoidosta.
    ANNEKARHU: oli ylpeä kun morsian oli niin ihana että muutkin sen huomaa. ei siis ymmärtänyt mitään, minua vähän hirvitti.

    älkäähän hosuko sen rakkaustarinan kanssa. pidän teitä vielä tovin jännityksessä. sen verran paljastan että kesti vielä kuukausia ennen kuin varsinainen suhteemme alkoi.

    VastaaPoista
  12. En miekään oikeasti tyydy näin vähään :D lisäälisää!

    VastaaPoista
  13. Blondin uteliaisuus on myös täysin herätetty, tahtoo lisää!!! Ihanasti taas kerroit; melkein istuin siellä rappukäytävässä ylemmällä portaalla ja baarissa seuraavassa pöydässä ihmettelemässä ruusupuskaa... *nam*

    VastaaPoista