keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Näin sen pitäisi mennä

Tiina-ystäväni laittoi äsken sähköpostia:


Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta:

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä
Irlanninsusikoiraa nimeltä Belker.
Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane,
olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä.

Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin
perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle
koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä
kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten
ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.

Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä,
että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane
saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta. Seuraavana päivänä tunsin
tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja
perhettä,
joka ympäröi sitä.

Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa
viimeistä
kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa
minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Shane
vaikutti
hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia.

Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta
tosiasiasta,
että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan.

Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: 'Minä
tiedän
miksi'. Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan
kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Hän sanoi: 'Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten
eletään
hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö
totta?'
Sitten hän jatkoi: 'No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden
ei tarvitse elää niin pitkään.'

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi.
Puhu ystävällisesti.
Muista: jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.
Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.
Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa
hurmiota.
Ota nokosia.
Venyttele ennen ylösnousua.
Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.
Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun
katveessa.
Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.
Ole uskollinen.
Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.
Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise
hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ.

... siis uteli josko heidän perheeseenesä sopisi irlanninterrieri. Sen mitä perhettä tunnen, sanoisin että oikeinkin mainiosti.

3 kommenttia:

  1. Kaunis tarina. Ja oikeastaan niin totta... Pitäisi ottaa oppia noista karvaisista kavereista ja nauttia jokaisesta hetkestä!

    Kiitos pipokommentista:D

    VastaaPoista
  2. Muistui mieleeni meidän koiramme kuolonuneen nukutus. Se oli tehty, kun iltapäivällä kävin 4v poikamme tarhasta ja kerroin hänelle, että koiramme on kuollut. Poikamme sanoi, että miksi ette odottaneet häntä sillä hän olisi halunnut sanoa "kiitos ja hyvästi". Olimme laittaneet koiramme hautausta varten pakettiin ja se piti aukaista, jotta poika sai vielä silittää kaveriaan. Isä ja poika sitten hautasivat koiraystävämme yhdessä kylmään ja routaiseen maahan.

    Laitanko sinut ensimmäiseksi Pif-yllätyksen saajaksi? Laita mulle osoitteesi :)

    VastaaPoista
  3. Siis näinhän se on, meillä on paljon opittavaa eläimiltä ja aiomme nuorimmaisen kanssa sitä opetella ja paljon. t. Kristiina :)

    VastaaPoista