Saattoyö

Vähän hiljaista.

Väsyin eilisestä retkestä mielestäni kohtuuttoman paljon. Mikähän nyt on menossa tai tulossa...?

Casper, ihana vanha höppänämme, seniili geriatrikkomme nukkui omille mailleen tänä aamuna vähän puoli kuuden jälkeen. Me olemme McGyverin kanssa sellaisia lemmikinpitäjiä, että homma hoidetaan loppuun asti. Cassu halusi ilmiselvästi lähteä ihmisen läsnä ollessa. Useinhan eläin, varsinkin kissa, piiloutuu lopun koittaessa. Vaan ei Casper, tästä tuli siis perhetapahtuma.

Alkuehtoon ja -yön Cassu huohotti minun kainalossani, kunnes yht´äkkiä ponkaisi pystyyn, valui sängystä lattialle. Kävin siinä sitten hakemassa lisää teetä ja vanhus järjesti itsensä jotenkin myös alakertaan. Aamun korvilla, väliin lattialla, väliin sylissä oltuaan, Casper lopulta liukui ikiuneen McGyverin syliin.

Casper lepää nyt pihaamme halkovan ojan itäpuolella, jalat luoteeseen ja kuono kohti kaakkoa.

En tietenkään ottanut ainuttakaan kuvaa, sellainen ei olisi ollut Casperin arvolle sopivaa.

Merkillinen päivä

Tiedän ja muistankin että lupasin kertoa markkinoista ja poroista poluilla ja vissiin jostain muustakin. Vaan en nyt jaksa.

Oliskohan kellään lainata sellaista jalkarautaa missä on iso rautapallo kettingin jatkona? Tai sitten voisi pyytää McGyveria pulttaamaan edes toisen jalan vessan lattiaan kiinni....

(Se vessa - Iisakin Vessaksi sen olen ristinyt - on nyt kutakuinkin valmis. Taas. Kutakuinkin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että luvatut listat, kynnykset ja, ja... ovat edelleen jossain muualla kuin luvatussa paikassa. Mutta nyt on muillakin sisävessa, ei vain Casperilla.) Eikä vuoda. Ainakaan lattialle. Ja vesisäiliö on ehjä ja kaikki tiivivsteet pitävät.

Olen vastoin kaikkia tapojani toimittanut KAIKKI tämän viikon lahtijutut (hahhaaaa! eiku: lehtijutut) eteenpäin ihan hyvissä ajoin. Tänään oli vielä sen Pikku-Riitan muistiaiset Riksun AVH-kerhossa. On jotenkin tyhjä olo sen suhteen, ei vielä edes ikävä, kun en ole tohtinut mieltää sitä kuolemaa tapahtuneeksi...

Huomenaamuna sentään kapuan taksiin, sellaiseen inva-, matkatakseni paikallisten eläkeläisten retkelle, muistaakseni Hämeenlinnaan. Tosiaan, joo, liityin Lopen Eläkeläisiin. Meillä on täällä eläkeläisille monta hilpeää joukkoa, jokaiselle puoluekannalle omansa ynnä seurakunnan touhut lisäksi. Ja olenhan minäkin perustamassa vielä yhden pumpun: päävikaisten kerhon. Siis siistimmin sanottuna aivohalvauskerhosta on kyse. Jospa kertoisin siitä toiste.

Enkä aiokaan intoutua tämän enempää. Lopuksi vain pieni kevennys lauantailta:

Minusta tämä asetelma oli jotenkin uhkaavan näköinen...
kuvitelkaapa kuvaan aatetervehdys...

Minustahan on tulossa ihan julkkissenttari.

Varjelkoon Herra untamme.

Syyskuun viimeinen viikonloppu

Se olisi sitten taas käsillä.

Olen sellainen päivämääräihminen. Esimerkiksi ensi maanantai on historiallinen tapahtumarypäs. Veljeni löytyi kuolleena 28. syyskuuta vuonna 1987. Tänäkään päivänä ei ole tarkkaa kuolinsyytä kenenkään tiedossa. Ihan kylpyammeestaan löytyi hukkuneena. Mielenterveyslääkkeitä oli aika paljon löytyvillä ruumiinavauksessa.

Tämä syyskuun viimeinen viikonloppu on tavannut olla usein myös muuttoviikonloppu. Myös keskimmäinen aviomieheni viettää vielä tänäkin päivänä synttäreitään syyskuun 28. päivänä. Samoin Mika Häkkinen ja yksi paikallinen tuttavani. Estonia harkitsi hyväksi upota niin ikään syyskuun 28. päivän puolella.

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina taivalletaan Poronpolku Lopen läntisissä metsissä. Tähän samaan viikonloppuun on mahtunut viljalti muitakin tapahtumia. Jokunen vuosi sitten järkkäiltiin innolla Tonttimarkkinoita pitkin kyliä. Samana päivinä kaikilla uusilla kaavoitetuilla asuinalueilla. Myös Läyliäisissä. Tarviiko kertoa kuka oli joka ikinen vuosi passissa?

Viisi vuotta sitten kylällä tapahtui veret seisauttava onnettomuus. (nyt en tarkoita keskustan vaalivoittoa). Yksi vastikään täysi-ikäistyneistä (ei siis mitenkään aikuistuneista) pennuistani keksi kännipäissään täräyttää raitin varren omakotitalon seinästä sisään, suoraan vieraineen telkkaria katsovan perheen syliin. Kaikki iltapäivälehdet ja monet päivälehdetkin asiasta kirjoittivat. Kuin myös tv-uutiset.

Näissä jutuissa jäi kuitenkin tykkänään kertomatta tapauksen vaikutus kyläämme. Jäi myös kertomatta kriisihoito ja tietokatkokset täpärässä paikassa.
Se oli meidän kylämme Konginkangas, meidän kylämme Jokela ja Kauhajoki.

Minulle jäi siitä yöstä vuosikausiksi painajaisia, olinhan toisena ihmisenä tapahtumapaikalla. Juuri ennen pelastuskaluston, ambulanssin ja Medi-Helin saapumista. Sehän tapahtui silmieni edessä, viereisessä talossa. Näin koko tapahtuman omin silmin. Tunnistin auton, jolla tuho tehtiin, mutta en tiennyt ketä kaikkia kyydissä oli.

Loppuilta ja -yö menikin Nuopparilla ( joka avattiin salamannopeasti kriisikeskukseksi) yli neljänkymmenen kylän hysteerisen ja itkevän pennun kanssa. Ne vaan piti pitää kasassa ja poissa viranomaisten tieltä. Raskainta oli uutisen kertominen mukuloille. Aikuinen näki jo otsanahalla miten tälli oli päättynyt, mutta nuoret elättivät loppuun asti toivoa ystävänsä selviytymisestä.

Poliisin edustaja tahtoi että Mummi kertoo tämän asian nuorille. Ja minähän kerroin. Roosa kulki kriisikeskukseksi muutetussa nuorisotilassa nuoren luota toisen luo. Väliin kiipesi sohvalle itkevän pennun viereen, väliin vain nojaili.

Vähitellen saatiin vanhempia kiinni ja osa nuorista haettiin kotiin, vanhempien lohdutettaviksi. Omalla päätökselläni jätin seitsemän muksua tilaamme yöksi (toki vanhempien suostumuksella). Joko olivat kavereiden lohdutuksen tarpeessa
tai kotiolot olivat tiedettävästi sellaiset ettei panikoivaa hysteeristä nuorta kotiin passannut päästää. Aika riski päätös, vai mitä? Yksi isä kantoi minulle tästä päätöksestä kaunaa vuosikaudet, mutta en voinut päästää vainajan tyttöystävää humalaisen isän kanssa yhtään mihinkään. Toki monet vanhemmat myöhemmin kiittivät toimintaani ja välittämistäni.

Poliisit ja pelastushenkilökunta saivat asiansa hoidetuksi, vainaja ja pahoin loukkaantuneet talon asukit/vieraat toimitettiin sairaaloihin. ja Mobilen kriisiryhmäkin kerkesi paikalle jo heti seuraavana aamuna (lue aamupäivänä) yhdeltätoista. Annettuani raportin vapauduin vastuusta. Muka. Mummi ei vapaudu sosiaalisesta vastuusta tässä kylässä ennen kuin kuolee pois tai muuttaa muualle.

Tämä tyyppi on Körssi. Nuopparin maskotti. Hän asuu nyt meillä tilapäisesti.

Kunta palkitsi minut myöhemmin syksyllä kunniakirjalla. Muuta apua tai tukea en saanut.

Jaha. Taas tuli avauduttua. Huomenna on Lopella siis Maalaismarkkinat ja minä pyyhällän varatulle tontillemme korvapuusteineni telttoineni, tuoleineni, verenpainemittareineni ja valloittavine hymyineni.

Tämäntapaisen kuvan taisin laittaa blogiini viimevuotisista kekkereistä.

ciao!