Istuksin iltatupakalla tässä... oliko se peräti eilisehtoona, kun pari nuorta herraa ajeli rinkiä fillareillaan talon edustalla. Niistä heti hölmömpikin hokas että niillä oli jotain mielessä.
Ruvettiin siinä juttusille ja lopulta sain perusteellisen selvityksen täkäläisten, siis Vihteljärven kylän toivojen elämästä, tarpeista ja koulukiusaamisesta. Olin jo varhemmin antanut kertoa itselleni että koulumme tulevaisuus on vuosittain vaakalaudalla oppilasmäärän huvetessa. Silti täältä käy tuolla isommalla kylällä kymmenkunta tenavaa. Jotain outoa siis on tekeillä? Luulisin.
Nämä herrat, jotka kohteliaasti muuten kädestä pitäen esittelivät itsenä, olivat sitä mieltä että oman kylän koulussa kiusataan eikä siihen isommin puututa, siksipä toinen pojista olikin sirretty isompaan kouluun.
Yritän pidättaytyä tutustumasta toistaiseksi tähän asiaan lähemmin. Toisin sanoen pyrin pitämään kiinni itselleni antamastani lomalupauksesta.
Sen verran saatiin tulosta yksissä tuumin aikaan että tässä vielä syksyllä, siis ennen lumia järkätään vaikkapa nuorille kylän mölkkymestaruuskisat. Siis tässä meidän pihalla.
(Edit Piaf tahtoo tähän väliin sanoa että tämä postaus tulee
väistämättä olemaan sekava, sillä blogger tökkii vallan
pääsääntöisesti ja Liskis varmaankin unohtaa ainakin suurimman
osan siitä mitä aikoi kirjoittaa. Edit Piaf poistuu takavasemmalle
turvallisuussyistä...)
Liiketila alkaa vähin erin läheisesti muistuttaa tarkoituksenmukaista liiketilaa, siis putiikkia joka tulee tarjoamaan kaikenlaista ihmisen mukavaan oloon liittyvää, kuten hoitokiviä - toki myös keräilykiviä, tyrniä, kierrätysmateriaalituotteita, yrttejä erilaisissa muodoissaan, alan kirjallisuutta ja, ja...
McGyverin puolella korjataan ja huolletaan tietokoneita ynnä myydään alaan liittyvää tarvetta.
Se siitä tällä erää.
Yksi oudompi juttu pisti silmään jo heti ensimmäisellä iltalenkillä Roosan kanssa. Keskellä metsää, siis kaukana lähimmästä kulkuväylästä tiheän pusikon ympäröimänä kulkee valolinja. Siis siellä on katuvalot. No ei nyt sentään päällä, mutta lamput ja tolpat on.
Vuokraisäntämme tiesi siihenkin vastauksen: ihan naapurissa sijainneen,
edesmenneen kenkätehtaan tirehtööri halusi tarjota helppoa talviliikuntaa työntekijöidensä virkistykseksi, siispä valaistu latu heille käyttöön. Kenkätehdas lopetti toimintansa joskus aikoinaan, latuvalot pysyvät ja toimivatkin vielä. Vähän oli samanlaista tunnelmaa kun katsoessa vaikkapa Tshernobylin tivolikuvia. Vuokraisäntä jopa lupasi räpätä valot päälle, jos Liskiksen kovin myöhäisellä tekee mieli mettälle...
Toistaiseksi kulkureittinä käytämme liiketilan ovea. siinä on mukavasti ilmalukko, joka varmistaa kissaeläinten pysymisen siellä puolen missä pitääkin.
Kun Roosan kanssa tullaan sisälle on ilmalukon toisella puolen kateellinen vastaanottokomitea valmiina siltä varalta että...
Ja tässä virallinen syntymäpäiväkuva 14 vuotiaasta Roosasta. Aika rapsakan näköinen ikäneito, sanoisin.
Kun uteliaat Velhonpajaa ennakkoon kurkkivat on tarjolla vähän esimakua tulevasta. Toisaalta itse paikka kaipasi puhdistusta ja maadoitusta, se hoitui kristalliriipuksilla ja botswanan akaatein, ripustettuna orapihlajan karahkaan.
Tältä se näyttää alkusyksyistä pilvitaivasta vasten.
Osa kivistäni on ulkoilemassa ja siis puhdistumassa kunnes ne muuttavat sisätiloihin syksymmällä.
Myös luutatarpeet ovat kuivumassa, osa jo uudelleen likoamassa työstöä varten.
Mutta kaikki nuo saavat tovin odottaa aikaansa, sillä Liskis lankesi syystautiin. Juu suu- ja sorkkatauti iski taas, tällä kertaa todella rajuna kaikkine kipuineen ja muine oireineen. Siis enterorokosta nyt on kyse.
(Edit Piaf haluaa tässä kohdin nuistuttaa että tämä on yksi syy, miksi postaus on niin sekava ja monen päivän aikana kirjoitettu.)
